Ilari Maasilta
Ilari Johannes Maasilta (s. 1968) on suomalainen fyysikko ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina vuodesta 2008.
Akateeminen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilari Maasilta kirjoitti 1987 ylioppilaaksi Vehkalahden lukiosta.[1] Lukion jälkeen hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui 1993 diplomi-insinööriksi.[1] Tohtoriksi Maasilta väitteli 1998 materiaalifysiikasta Stony Brookissa Yhdysvalloissa.[1] Valmistumisen jälkeen hän työskenteli post doc-tutkijana Michiganin osavaltionyliopistossa vuodet 1999–2000.[2] Maasilta palasi Suomeen 2001 ja aloitti tutkimusuransa kotimaassa. Hän työskenteli 2001–2003 Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella fysiikan erikoistutkijana.[2] Hän toimi vuonna 2001 myös fysiikan yliassistenttina.[3]
Jyväskylän yliopisto oli v. 2001 parhaillaan perustamassa erityistä nanotiedekeskusta, kun projektin johtajana toiminut professori Jukka Pekola sai nimityksen akatemiaprofessoriksi ja siirtyi muihin tehtäviin.[3] Nanotiedekeskuksen perustamishanke ja Pekolan Jyväskylän yliopistossa aloittama uusi tutkimusala eli kokeellinen nanofysiikka olivat sen jälkeen vaikeuksissa.[3] Tutkimustyön jatkaminen jäi Pekolan tutkimusryhmän tutkijoille. Pekolan tutkimusryhmään kuulunut yliassistentti Maasilta joutui ottamaan suuren vastuun nanofysiikan järjestelyistä fysiikan laitoksella.[3] Tilannetta helpotti se, että teoreettisen fysiikan professorina Jyväskylässä siihen aikaan toiminut Päivi Törmä alkoi tehdä jonkin verran myös käytännöllistä tutkimusta.[3] Nanotiedekeskuksen perustamisen otti johdettavakseen professori Henrik Kunttu kesällä 2001.[3] Sen sijaan tutkimuksellisen aukon täyttäminen vei muutaman vuoden. Pekolan seuraajaksi soveltavan nanofysiikan professorina (kokeellisen kiinteän olomuodon fysiikan professorin nimikkeellä) tuli helmikuussa 2004 hiilinanoputkiin erikoistunut Markus Ahlskog.[4][5]
Vuosina 2003–2008 Maasilta työskenteli akatemiatutkijana.[1] Jyväskylän yliopiston nanofysiikan dosentti hän on ollut vuodesta 2006 lähtien.[1]
Professorina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maasilta nimitettiin 2008 fysiikan määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[1] Vakinaiseksi professoriksi hänet nimitettiin vuoden 2014 alussa.[2] Professorina hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat kokeellisen fysiikan alaan kuuluva matalan lämpötilan fysiikan tutkimus sekä siihen liittyvä opetus.[2] Virkaanastujaisluennossaan toukokuussa 2014 Maasilta käsitteli omaa tutkimusaluettaan sivuavaa aihetta eli lämmön siirtymistä nanorakenteissa.[6]
Tutkimusura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fyysikkona Maasillan keskeinen tutkimuskohde ovat nanorakenteiden lämpöominaisuudet.[7] Tutkimuksessaan hän on soveltanut esimerkiksi kryostaatteja eli jäähdyttimiä, joilla tutkittava nanorakenne voidaan jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä.[8] Lämpöominaisuuksien tutkimiseksi alhaisissa lämpötiloissa Maasilta on joutunut myös soveltamaan erityisiä mataliin lämpötiloihin soveltuvia mittausmenetelmiä. Maasillan johtama tutkimusryhmä on tehnyt tutkimustaan Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen puhdastiloissa ja mittauslaboratorioissa.[1] Professori Maasilta tutkimusryhmineen kykeni osoittamaan, että aineen lämmönjohtavuutta voidaan muuttaa nanorakenteiden avulla.[9]
Toinen professori Maasillan keskeinen tutkimusintressi ovat olleet suprajohtavat säteilyilmaisimet.[7] Tutkimusala sivuaa hänen pääasiallista tutkimustaan eli materiaalien termisten ominaisuuksien tutkimusta.[10] Maasillan tutkimusryhmä on kehitellyt erikoisherkkiä säteilyilmaisimia.
Nimityshetkeen 2014 mennessä professori Maasilta oli laatinut 64 referoitua kansainvälistä tieteellistä julkaisua.[2] Kesäkuuhun 2016 mennessä hän oli julkaissut 89 tieteellistä artikkelia.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Vuosikatsaus 2013 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 20 (PDF). Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2013. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b c d e Ilari Maasilta ja Jan Rak fysiikan professoreiksi (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b c d e f Mari Heikkilä (toim.): Pienestä syntyi suurta - Nano came to Jyväskylä, s. 21. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino 2014. ISBN 978-951-39-5910-4
- ↑ Kun nano tuli... (2014), s. 22.
- ↑ Professorit Ahlskog ja Pulkkinen astuivat virkaansa (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto 2004. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Juhlaluennot keräsivät ennätysyleisön (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ a b Maasilta Ilari, Professor. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 2.6.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Nyt kesytetään lämpöhiukkaset (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 14.2.2016.
- ↑ Thermal conductance can be controlled like waves using nanostructures Physics & Chemistry 20.3.2014. (englanniksi) Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Development of ultrasensitive radiation detectors (Arkistoitu – Internet Archive) Fysiikan laitos, JY. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Professori Maasillan tieteellisiä artikkeleita ReseachGate-palvelun sivustolla (englanniksi) Viitattu 1.6.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Professori Maasillan tutkimusryhmät: 1) nanorakenteiden termisiä eli lämpöominaisuuksia tutkiva ryhmä ja 2) erikoisherkkiä säteilyilmaisimia kehittävä ryhmä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Lämmönjohtumista voi kontrolloida nanorakenteiden avulla (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia 19.3.2014.
- Nobuyuki Zen, Tuomas A. Puurtinen, Tero J. Isotalo, Saumyadip Chaudhuri, Ilari J. Maasilta: Engineering thermal conductance using a two-dimensional phononic crystal Nature Communications, 2014; 5, 4435. DOI:10.1038/ncomms4435
