Il padrone delle ferriere
| Il padrone delle ferriere | |
|---|---|
 Pina Menichelli ja Amleto Novelli. |
|
| Ohjaaja | Eugenio Perego |
| Käsikirjoittaja | Giuseppe Maria Viti |
| Perustuu | Georges Ohnetin romaaniin Rautatehtailija (1882) |
| Kuvaaja | Antonio Cufaro |
| Pääosat | Pina Menichelli, Amleto Novelli, Luigi Serventi, Lina Millefleurs |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Levittäjä | Unione cinematografica italiana |
| Ensi-ilta | 25. helmikuuta 1919 |
| Kesto | 1670/1516 metriä (75 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Il padrone delle ferriere (”Rautatehtailija”) on vuonna 1919 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Georges Ohnetin romaaniin perustuvan draaman on ohjannut Eugenio Perego. Sen pääosaa esittää Pina Menichelli.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omaisuutensa menettäneen markiisi Beaulieun tytär Clara joutuu luopumaan avioliittosuunnitelmistaan Blignyn herttuan kanssa. Pelastaakseen perheensä köyhyydeltä hän menee naimisiin alhaissyntyisen rautatehtailijan Filippo Derblayn kanssa. Clara ei rakasta Filippoa, mutta tämä onnistuu lopulta voittamaan hänen sydämensä.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pina Menichelli | … | Clara de Beaulieu |
| Amleto Novelli | … | Filippo Derblay |
| Luigi Serventi | … | Blignyn herttua |
| Lina Millefleurs | … | Athenaide Moulinet |
| Maria Caserini-Gasperini | … | Beaulieun markiisitar |
| Myriam De Gaudi | … | neiti Derblay |
| Isabel De Lizaso | … | [1] |
Tuotanto ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itala Filmin tuottama Il padrone delle ferriere perustuu ranskalaisen Georges Ohnetin aikoinaan hyvin suosittuun romaaniin Rautatehtailija (Le Maître de forges, 1882; suomennettu 1911[2]). Romaani oli filmatisoitu ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1912, ja myöhemmin siitä tehtiin vielä useita elokuvaversioita. Tuottaja Giovanni Pastronen versio oli suunniteltu erityisesti Pina Menichellin pääosaa varten.[3] Elokuvan keskeinen teema ovat aristokraattiset ennakkoluulot ja niiden voittaminen[4].
Vuotta ennen ensi-iltaa alkaneen mainoskampanjan siivittämä elokuva oli valtava yleisömenestys. Aikalaiskritiikki ylisti varsinkin sen kuvausta ja Menichellin näyttelijäntyöskentelyä, tosin eräät pitivät hänen suoritustaan ulkokohtaisena ja elokuvan tarinaa heikkona. Myöhemmän arvion mukaan Eugenio Peregon ohjaustyön vahvuuksia ovat keskittyminen henkilöhahmoihin sekä Menichellin ja Amleto Novellin vastakkaiset, mutta toisiaan täydentävät näyttelijäluonteet.[3][5]
Restaurointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Il padrone delle ferriere on restauroitu vuonna 2005 Torinon kansallisen elokuvamuseon ja Bolognan elokuva-arkiston yhteistyönä. Restaurointi on nähtävissä museon Vimeo-sivustolla.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Martinelli, Vittorio: Il cinema muto Italiano: I film del dopoguerra/1919, s. 203–205. (Bianco e Nero XLI 1/3 (gennaio/giugno 1980)) Roma: Centro sperimentale di cinematografia, Edizioni di Bianco e Nero, 1980. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ohnet, Georges: Rautatehtailija. Helsingin Sanomille suomentanut Kerttu Tuura. Helsingin Sanomat, 4.8.1911, s. 7–8. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino, s. 107–109. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2
- ↑ Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 22.12.2017.
- ↑ Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 21.12.2017.
- ↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 21.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Il padrone delle ferriere Internet Movie Databasessa (englanniksi)