Ikarbus

Ikarbus A.D. (Икарбус) nykyisin serbialainen linja-autoja valmistava osakeyhtiö, joka toimii Belgradin lähellä Zemunissa. Dimitrije Konjovic, veljekset Dusan ja Milivoj Kovacevic sekä Djoka Radulovic ja Josif Mikl perustetivat 13. lokakuuta 1923 Novi Sadissa tehtaan nimellä "Ikarus Tvornica Aero i Hydroplana" valmistamaan lentokoneita. Aikaa myöten tehdas muutti nimensä muotoon Ikarbus, jottei sitä sekoiteta unkarilaiseen linja-autovalmistajaan, Ikarus'iin.

Yhtiötä johtaa Srećko Nijemčević ja siinä työskentelee 720 ihmistä.^milloin?

Tausta

Yhtiö aloitti 1923 lentokoneiden lisenssivalmistuksen, esimerkiksi Potez 25 ja Avia BH-33. Yhtiön omana tuotteena oli Ikarus IK-2. Yhtiön ensimmäinen lentokone oli 3. maaliskuuta 1924 valmistunut Brandenburg-koulukone.

Ilmavoimat tilasi 1927 tehtaalta lentokoneita, joita varten perustettiin oma tehdas Zemuniin. Moottoritehdas perustettiin Rakovicaan. Vuonna 1928 perustettiin lentokerho Ikarus, joka valmisti liitokoneita. Ljubomir Ilic ja Kosta Sivcev suunnittelema IK-1-liitoken valmistui huhtikuussa 1935.

Tammikuussa 1936 alettiin Hawker Fury-hävittäjän lisenssivalmistus. Se oli tehtaan ensimmäinen kokometallinen lentokone. Vuonna 1938 alettiin valmistaa Bristol Blenheim -pommikonetta. Lisäksi vuonna 1939 valmistettiin 12 kappaletta tehtaan suunnittelemaa Rogozarski IK-3, vaikka prototyyppikone tuhoutuikin. Koneilla saavutettiin ilmataisteluvoittoja merkittävissä määrin, maahan hyökänneitä saksalaisia vastaan.

Huhtikuun jälkipuolella 1941 Saksa otti tehtaan haltuunsa.

Toisen maailmansodan lopulla Englannin ja Yhdysvaltain ilmavoimat tuhosivat kaikki yhtiön tehtaat pommituksissa. Konjovic, Lukac ja Curcin menettivät oikeuden tuomiossa osakkeensa, koska olivat olleet yhteistoiminnassa Saksan kanssa.

Ikarus S-49C

Tehtaat jälleenrakennettiin vuonna 1946 valtionyhtiöksi. Yhtiö suunnitteli ja rakensi lentokoneet Ikarus 451M, joka oli vuonna 1952 Jugoslavian ensimmäinen oma suihkukone, ja Ikarus S-451MM Matica , jolla oli luokassaan lentonopeuden maailmanennätys (750,34 km/h) vuonna 1957, ja Ikarus S-451M Zolja, jolla saavutettiin ultra light-lentokoneiden nopeusennätys (500,2 km/h) vuonna 1960. Aero-2B oli ensimmäinen sodanjälkeinen lentokone, se valmistui 22. lokakuuta 1946 – kone oli tehtaan omaa suunnittelua.

Vuonna 1949 valmistui pommikoneen “214” prototyyppi, jonka oli suunnitellut professori Milutinovic. Vuonna 1950 valmistui “S-49” hävittäjä, jonka suunnittelivat Ilic, Sivcev, Zrnic ja Popovic. Vuonna 1950 tehdas valmisti ensimmäiset liitokoneet: “Haukka 1” sai kolmannen paikan kansainvälisessä kilvassa Ruotsissa samana vuonna. Vuoden 1952 lopulla lensi ensimmäinen jugoslavialainen suihkukone “451 M”. Vuonna 1954 “Kosava” liitokone voitti kansainvälisen kilpailun Englannissa.

Tehdas siirrettiin Sokoon Mostariin, joka nykyisin sijaitsee Bosnia ja Herzegovinassa.

Vuodesta 1954 eteenpäin Ikarus siirtyi linja-autojen tuotantoon. Se aloitti Sauerin ja MANin lisenssivalmistukseen. Vuonna 1961 yhtiö muuntui siviiliyhtiöksi.

Vuonna 1992 yhtiö yksityistettiin ja yhtiön nimi muuttui muotoon Ikarbus.

Tuotteet

195 Ikarbus-linja-autoa

Ikarbusin tuotteiden nimi kantaa tunnuksen "Ik-numerokoodi": Ik-1xx on kaupunkibussi, Ik-2xx jatkobusseja ja Ik-3xx sekä Ik-4xx ovat turistibusseja.

• ik-101 MAN SE moottori
• ik-102 RABA moottori
• Ik-103 MAN tai Mercedes moottori
• Ik-103 CNG
• Ik-112 N (matalalattia) MAN moottori
• Ik-107
• Ik-201 MAN moottori
• Ik-202 RABA moottori
• Ik-203 Mercedes moottori
• Ik-206 MAN moottori
• Ik-218 N (matalalattia) MAN moottori
• Ik-308
• Ik-312
• Ik-412
• Ik-415

Aiheesta muualla

• Official website
• Gunston, Bill, World Encyclopedia of Aircraft Manufacturers, 1993, Naval Institute Press