Iivar Tavast
Iivar Arvidinpoika Tavast (k. 27. syyskuuta 1599 Viipuri) oli suomalainen sotilas, joka toimi yhtenä aateliston sotapäälliköistä nuijasodassa. Hänet muistetaan julmasta toiminnastaan Nyystölän taistelussa, jossa hän surmautti kaikki antautuneet talonpojat.[1]
Iivar Tavast kuului niin sanottuun toiseen suomalaiseen Tavast-sukuun ja syntyi joskus 1570-luvun alkuvuosina.[1] Hänen vanhempansa olivat vuonna 1588 aateloitu sotapäällikkö Arvid Henrikinpoika Tavast ja Margareta Martintytär.[2][3][1] Tavast opiskeli vuonna 1591 jonkin aikaa Königsbergin yliopistossa, mutta ei tiettävästi suorittanut mitään tutkintoa. Palattuaan Suomeen hän siirtyi sotilasuralle ja hänestä tuli Axel Kurckin ratsulippueen neljänneksenmestari. Vastineena ratsupalvelusta hän sai vuonna 1592 rälssivapauden kolmelle tilalle, joista hän valitsi asuinpaikakseen Karsbyn tilan Tenholassa.[1] Tavast omisti myös Kosken Kurjalan kartanon.[2] Hän nai vuonna 1596 linnanpäällikkö Sten Fincken tyttären Katarina Fincken.[1][2]
Tavast tunnettiin väkivaltaisena miehenä. Vuosien 1596–1597 nuijasodassa hän palveli aluksi Knut Jönsinpoika Kurckin alipäällikkönä. Hän joutui aluksi perääntymään nuijamiesten tieltä Pirkkalassa, mutta osallistui muutamaa päivää myöhemmin voitokkaaseen Nokian taisteluun. Klaus Fleming lähetti Tavastin kukistamaan Pohjois-Hämeen kapinallisia talonpoikia, jotka Tavast kohtasi Padasjoen Nyystölässä tammikuussa 1597. Kun Tavast ei onnistunut valloittamaan rynnäköllä kapinallisten leiriä, hän turvautui samanlaiseen petokseen kuin Fleming Nokialla: Tavast lupasi säästää vastustajiensa hengen, jos nämä antautuisivat, mutta antautumisen jälkeen hän kuitenkin määräsi kaikki surmattaviksi viimeiseen mieheen. Julma menettely järkytti monia Suomen aatelisiakin ja teki Tavastista epäsuositun.[1]
Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana Arvid ja Iivar Tavast kuuluivat kuningas Sigismundin uskollisiin kannattajiin. Kaarle-herttuan joukot hävittivät Tavastin tilan tehdessään ensimmäisen sotaretken Länsi-Suomeen vuoden 1597 lopulla. Vuoden 1599 toisen sotaretken aikana Tavast toimi sigismundilaisten alipäällikkönä Itä-Suomessa samalla kun hänen isänsä oli Viipurin linnan päällikkönä.[1] Kun Viipuri 23. syyskuuta antautui, järjesti Kaarle-herttua viipymättä Arvid ja Iivar Tavastille pikaoikeudenkäynnin, jossa heidät tuomittiin kuolemaan. Heidät mestattiin Viipurin verilöylyssä 27. syyskuuta niin sanotun Munkkilähteen luona Viipurin Pantsarlahdessa.[1][2] Tavastin kotitila Karsby takavarikoitiin.[1]
Tavastin poika Steen Iivarinpoika Tavast peri Kurjalan kartanon. Hän sai vuonna 1644 kuolemantuomion miestaposta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Ari-Pekka Palola: ”Tavast, Ivar Arvidinpoika (noin 1572–1599)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 673–674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Biografinen Nimikirja: Elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta 1879–1883. s. 683. Viitattu 1.12.2019.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 177
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
