Siirry sisältöön

Iguanodon

Wikipediasta
Iguanodon
Iguanodon bernissartensiksen luuranko (Meyers encyclopedia, 1890).
Iguanodon bernissartensiksen luuranko (Meyers encyclopedia, 1890).
Varhaisliitukausi
126–125 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: Ornithopoda
Osalahko: Iguanodontia
Heimo: Iguanodontidae
Suku: Iguanodon
Mantell, 1825
Synonyymit
Lajit
  • I. bernissartensis Boulenger, 1881
  • I. galvensis Verdú et al., 2015[1]
  • I. ottingeri? Galton and Jensen, 1979
Katso myös

  Iguanodon Wikispeciesissä
  Iguanodon Commonsissa

Iguanodon (suom. "iguaanin hammas"[2]) oli linnunlanteisten dinosaurusten suku, joka eli varhaisliitukaudella noin 161–99 miljoonaa vuotta sitten. Se oli ensimmäinen löydetty ja toinen tieteellisesti kuvattu dinosaurus (1825), ja dinosaurusten alkuperäinen määrittely tehtiin sen sekä Megalosauruksen ja Hylaeosauruksen perusteella.[3]

Hampaat, jotka ensimmäisestä Iguanodonista löydettiin

Ensimmäiset Iguanodon-fossiilit löydettiin vuonna 1822 Etelä-Englannin Wealdin kivikerrostumista.[4] Aluksi löydettiin vain fossiloituneita hampaita.[2] Ne löysi ensimmäisenä Gideon Mantell, joka nimesi lajin vuonna 1825.[4][3]

Aikojen saatossa, kun luita alkoi löytyä, tutkijat luulivat Iguanodonin olevan painava, kömpelö nelijalkainen dinosaurus, jolla oli suuri sarvi nenänpäässä – hieman kuin sarvikuonolla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tämä "nenäpiikki" oli itse asiassa peukalopiikki.[2][3][5][6]

Vuoden 1878 löytö ja käsityksen muutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1878 Belgiassa Bernissartin kaivoksessa kaivostyöläiset löysivät ensin kivettynyttä rautapitoista pyriittiä, jonka he erehtyivät luulemaan kullaksi. Jatkotutkimuksissa löydettiin kuitenkin 31 lähes täydellistä Iguanodonin luurankoa.[2][7]

Näiden löytöjen myötä käsitys Iguanodonista muuttui: se ei ollutkaan kömpelö nelijalkainen, vaan kevytrakenteisempi eläin, joka pystyi liikkumaan myös kahdella jalalla. Samalla varmistui, että "nenäpiikki" oli todellisuudessa peukalopiikki, joita Iguanodonilla oli yksi kummassakin kädessä.[2]

Iguanodon tarkoittaa suomeksi "iguaanin hammasta", koska ensimmäiset löydetyt hampaat muistuttivat iguaanin hampaita.[2][4][8]

Iguanodon oli laajalle levinnyt dinosaurus, ja sen fossiileja on löydetty muun muassa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Aasiasta, Australiasta ja jopa Etelä-Afrikasta.[9]

Iguanodonit olivat raskasrakenteisia kasvinsyöjiä, jotka pystyivät liikkumaan sekä kahdella että neljällä jalalla. Ne olivat suunnilleen norsun kokoisia dinosauruksia, ja niiden takajalat olivat suuremmat kuin etujalat.[8] Ne olivat noin 13 metriä pitkiä, 4 metriä korkeita ja painoivat lähes 4 000 kg.[10][11] Nykyisten tutkimusten perusteella ne pystyivät liikkumaan jopa 19 kilometrin tuntinopeudella.[10]

Louis Dollo ohjaa Iguanodonin dioraaman rakentamista. Léon Beckerin maalaus vuodelta 1884.

Tutkimukset 1970-luvulla osoittivat, että Iguanodon vietti suurimman osan ajastaan neljällä jalalla, mutta pystyi juoksemaan kahdella jalalla esimerkiksi pakenemaan petoja.[2] Se käytti etujalkojaan myös juodessaan tai kumartuessaan.[3] Lisäksi on todettu, että sen jäykkä pyrstö pysyi suorana ilmassa, mikä teki sen asennosta kumaramman kuin aiemmin oletettiin.

Iguanodonin hampaat ja leuat olivat erittäin vahvat, mikä sopi hyvin kasviravinnon syömiseen. Sen poskihampaiden rivistö auttoi ruoan hienontamisessa.[2] Se oli kasvinsyöjä ja söi muun muassa lehtiä, marjoja ja pähkinöitä.[12]

Peukalopiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iguanodonilla oli huomattavat peukalopiikit, joiden tarkoitus on ollut pitkään paleontologien pohdinnan kohteena. Peukalopiikkien mahdollisiksi käyttötarkoituksiksi on ehdotettu puolustautumista petoeläimiä vastaan, siementen ja hedelmien käsittelyä, lehtien repimistä oksista sekä keskinäisiä taistelut lajitovereiden kanssa. Vaikka näitä teorioita on esitetty, niille ei ole löydetty suoraa fossiilista todistusaineistoa, ja osa teorioista on herättänyt epäilyksiä piikin käytön tehokkuuden ja tarkoituksen suhteen.[13]

  • Bowler, Peter J.: Ympäristötieteiden historia. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1997. ISBN 951-884-189-6
  1. Verdú, Francisco J. & Royo-Torres, Rafael & Cobos, Alberto & Alcalá, Luis: Perinates of a new species of Iguanodon (Ornithischia: Ornithopoda) from the lower Barremian of Galve (Teruel, Spain). Cretaceous Research, 2015, 56. vsk, s. 250–264. doi:10.1016/j.cretres.2015.05.010 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Micheal K: Ihmeellinen luonto: Dinosaurukset, s. 182–183. Suomentanut Jenni Kovanen. Gummerus Kustannus Oy, 2004. ISBN 951-20-6547-9
  3. a b c d Iguanodon ScienceViews. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  4. a b c Grace Costantino: Naming the Second Dinosaur: Mantell and Iguanodon Biodiversity Heritage Library. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  5. Iguanodon Prehistoric Wildlife. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  6. Iguanodon: The Teeth That Led to a Dinosaur Discovery Natural History Museum. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  7. Dinosaur Gallery Institut Royal des sciences naturelles de Belgique. Arkistoitu 19.10.2017. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  8. a b Ben Morgan: Dinosaurukset: Suuri dinosauruskirja, s. 128–129. Suomentanut Marko Niemi. Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5
  9. Iguanodon Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  10. a b Iguanodon Newdinosaurs.com. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  11. Iguanodon Natural History Museum. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  12. Iguanodon Is The Second Most Popular Dinosaur Ever Discovered Dinopit. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  13. Brian Switek: A Mysterious Thumb Smithsonian.com. 27.12.2011. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)