Igor Severjanin
| Igor Severjanin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1887 Pietari |
| Kuollut | 20. joulukuuta 1941 (54 vuotta) Tallinna |
| Kansalaisuus | venäläinen |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | futurismi |
| Esikoisteos | Громокипящий кубок (’Ukkoskiehuva pikari’) |
| Aiheesta muualla | |
| severyanin.narod.ru | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Igor Severjanin (ven. И́горь Северя́нин, oikealta nimeltään Igor Vasiljevitš Lotarjov, ven. И́горь Васи́льевич Лотарёв; 16. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1887 Pietari – 20. joulukuuta 1941 Tallinna) oli venäläinen futuristirunoilija. Hän kutsui itseään ego-futuristiksi.[1]
Severjanin oli 1910-luvun Venäjällä maan suosituimpia runoilijoita. Hän oli ensimmäinen, joka käytti Venäjällä sanaa futurismi, jo vuonna 1911. Hän oli erään runokilpailun voittaja, ja hänet nimettiin runonkuninkaaksi. Osallistujina oli muun muassa Vladimir Majakovski. Ajan runoilijoiden tyyliin kuului myös asianmukainen ulkoasu ja käytös, ja Severjaninin dekadenssi muistutti hänen esikuvaansa Oscar Wildea ja ihastutti aikalaisia.[1]
Severjanin pakeni poliittisista syistä 1918 Viroon. Severjanin oli Aleksandra Kollontain lähisukulainen.[1]
Teokset ja tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Severjaninin esikoiskokoelma Громокипящий кубок (’Ukkoskiehuva pikari’) ilmestyi 1913, mutta hän oli julkaissut aiemmin pamfletteja.[1] Hänen runoissaan oli usein kukka-aiheita, mutta ne saattoivat olla synkän ja paheellisen vertauskuvia, esimerkiksi ”Tuhatkaunoissa” sisältää jopa huumeisia merkityksiä.[2]
Severjanin ja Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Severjanin kävi esiintymiskiertueillaan myös Suomessa. Syksyllä 1923 hän oli Helsingin Venäläisen kauppiasyhdistyksen vieraana, ja hän lahjoitti yhdistyksen jäsenelle Vladimir Schohinille nimikirjoituksellaan varustamansa runokirjan.[3]
Olavi Paavolainen oli ihastunut Severjaninin ananasrunoon, ja hän lausui mielellään sitä Edith Södergranin ruotsinkielisenä käännöksenä. Paavolainen itse oli Severjaninin tapaan elämäniloinen dandy ja Severjaninin hurmioitunut ja elämäniloinen tyyli antoivat hänelle innostusta. Södergran ruotsinsi useita Severjaninin runoja, joista osa julkaistiin Ultra-lehdessä.[4]
Runosuomennokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivänkukkia, suom. Juhani Koivisto
- Päivänkakkarat, suom. Anja Frösén
- Tuhatkaunoja, suom. Maria Hoffman
- Ouverture eli Ananas en Champagne, suom. Uuno Kailas (julkaistu Tulenkantajat-lehdessä)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rahikainen, Agneta: Edith. Runoilijan elämä ja myytti, s. 151. ((Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran, 2014.) Suomentanut Jaana Nikula) Helsinki: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3359-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rahikainen 2014, s. 151.
- ↑ Margaritki – Tuhatkaunoja (Arkistoitu – Internet Archive). Yle.fi.
- ↑ Leinonen, Marja: Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys r.y. 1918–1988. Historiikki, s. 8. Helsinki: Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys, 1991. ISBN 952-90-3649-3. Teoksen verkkoversio. (PDF)
- ↑ Rahikainen 2014 s. 200, 201
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Södergran, Edith: Igor Severjanin. Ultra 5/1922.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Author:Igor Severyanin on Wikiaineistossa- Runojen Päivänkukkia, Päivänkakkarat, Tuhatkaunoja suomennokset Laura-tietokannassa.
- English translations of 4 early poems. (englanniksi)
- English translations of 3 poems by Babette Deutsch and Avrahm Yarmolinsky, 1921. (englanniksi)
- English translation of ”Lady’s Club,” 1912. (englanniksi)
