Idris I
Idris I | |
---|---|
Libyan kuningas | |
Valtakausi | 24. joulukuuta 1951 – 1. syyskuuta 1969 |
Pääministerit |
Mahmud al-Muntasir Muhammad Sakizli Mustafa Ben Halim Abdul Majid Kubar Muhammad Osman Said Mohieddin Fikini Hussein Maziq Abdul Qadir al-Badri Abdul Hamid al-Bakkoush Wanis al-Qaddafi |
Syntynyt |
12. maaliskuuta 1889 Jaghbub, Osmanien valtakunta |
Kuollut |
25. toukokuuta 1983 (94 vuotta) Kairo, Egypti |
Hautapaikka | Al-Baqi', Medina, Saudi-Arabia |
Puoliso | Fatimah el-Sharif |
Koko nimi | Muhammad Idris bin Muhammad al-Mahdi as-Senussi |
Suku | Senusit |
Isä | Muhammad al-Mahdi as-Senussi |
Äiti | Aisha bint Muqarrib al-Barasa |
Uskonto | sunnalaisuus |
Idris I (Mohammed Saied Idris as-Senussi; 12. maaliskuuta 1889 – 25. toukokuuta 1983) oli ainoa Libyan kuningas vuosina 1951–1969. Hän oli senusien suufiveljeskunnan perustajan Muhammad ibn Ali as-Senussiin (1787–1859) pojanpoika ja yksi senusien johtajista.
Hän peri isoisänsä aseman ja ennen ensimmäistä maailmansotaa britit tunnustivat hänet Kyrenaikan emiiriksi, minkä myös italialaiset tunnustivat 1920. Idris ponnisteli neuvotellakseen maakunnalleen itsenäisyyden. Vuonna 1922 Italia aloitti kuitenkin sodan ja Idris pakeni Egyptiin, josta käsin senusit kävivät sissisotaa italialaisia vastaan. Vuonna 1942 hän palasi Libyaan brittijoukkojen mukana ja muodosti hallituksen.
Kun Rommelin johtamat saksalaisetkin voitettiin, Idris palasi pääkaupunkiinsa Bengasiin. Hänet kutsuttiin myös Tripolitanian emiiriksi, mistä alkoi nykyisen Libyan yhdistäminen. Idris neuvotteli brittien ja YK:n kanssa maan itsenäisyydestä, joka tunnustettiin 24. joulukuuta 1951 ja Idris julistettiin Libyan kuninkaaksi.
Arabinationalistien pettymykseksi Idris piti yllä läheisiä suhteita Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, jopa silloin kun britit hyökkäsivät Egyptiin vuoden 1956 Suezin kriisissä. Uhan hänen asemalleen tuotti kyvyttömyys saada miespuolista jälkeläistä kruununperijäksi. Libyan talous kuitenkin kukoisti öljykenttien ja amerikkalaisten sotilastukikohtien ansiosta.
Kuninkaan vanhetessa hänen terveytensä alkoi rapistua. 1. syyskuuta 1969, kun hän oli Turkissa hoidossa, Libyan armeija syrjäytti hänet eversti Muammar Gaddafin johdolla verettömässä vallankaappauksessa. Idris luopui kruunusta, jolloin hänen seuraajakseen tuli automaattisesti perijä Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussi mutta vain päivän ajaksi, kun Libya julistettiin tasavallaksi.
Idris lähti Turkista vuokraamallaan laivalla Kreikkaan ja asettui lopulta asumaan Egyptiin. Hän kuoli Kairossa 1983. Idris on haudattu Medinaan, Saudi-Arabiaan.
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Libyalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Idris I:n ritarikunta (perustaja, 1947)
- Itsenäisyyden ritarikunta (perustaja, 1951)
- Ibn Ali al-Senussin ritarikunta (perustaja, 1951)
- Lähde:[1]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Medjidie-ritarikunta (Osmanien valtakunta, 1918)
- Osmanin ritarikunta (Osmanien valtakunta, 1918)
- Al-Hussein bin Alin ritarikunta (Jordania)
- Niilin ritarikunta (Egypti)
- Kunnialegioona (Ranska)
- Itsenäisyyden ritarikunta (Tunisia)
- Setripuun ritarikunta (Lebanon)
- Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia)
- Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Lähde:[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1969-09-01: Bloodless coup in Libya. BBC.
- Man in the News; Desert Monarch; Sayid Mohammed Idris el-Mahdi es-Senussi The New York Times. 1964.