Identity Crisis
| Identity Crisis Sweet | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1980 | |
| Julkaistu | lokakuu 1982 | |
| Formaatti | LP, CD | |
| Tuottaja(t) | Sweet | |
| Tyylilaji | hard rock, uusi aalto | |
| Kesto | 33.10 | |
| Levy-yhtiö | Polydor Records | |
| Muut kannet | ||
 Albumin takakansi | ||
| Listasijoitukset | ||
|
Ei listasijoitusta Länsi-Saksassa. | ||
| Sweetin muut studioalbumit | ||
| Waters Edge 1980 |
Identity Crisis 1982 |
A 1992 |
Identity Crisis on brittiläisen Sweet-yhtyeen yhdeksäs ja samalla viimeinen studioalbumi sen alkuperäisenä toiminta-aikakautena. Lokakuussa 1982 ainoastaan Länsi-Saksassa ja Meksikossa julkaistulla levyllä on kuultavissa 1980-luvun alkupuolen new wave -vaikutteita. Se on samalla Sweetin alkuperäisistä vinyylialbumeista harvinaisin ja hinnakkain.[1][2]
Albumi koostettiin yhtyeen hajoamisen jälkeen, ja sen materiaali koostuu lähinnä Waters Edge -albumin (1980) ylijäämäkappaleista sekä kitaristi Andy Scottin kotistudiossa nauhoitetuista kappaleista. Joidenkin lähteiden mukaan Sweetin entinen kitaristi Mick Stewart vierailisi albumilla.[1]
Identity Crisis on Sweetin ainoa konseptialbumi. Levyn teemana on sen nimen mukaisesti identiteettikriisi.[3]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sweetin alkuperäinen solisti Brian Connolly erosi yhtyeestä vuonna 1979,[4] jolloin sen muut jäsenet Steve Priest (basso), Andy Scott (kitara) ja Mick Tucker (rummut) jatkoivat triona.[5] Ensimmäinen tällä kokoonpanolla levytetty albumi, Cut Above the Rest (1979), ylsi Länsi-Saksassa niukasti top 50:een[6] ja Yhdysvalloissa sijalle 151.[7] Sen sijaan sitä seurannut Waters Edge (1980) oli kaupallinen floppi, kuten myös siltä julkaistut singlet.[8]
Turhautuminen alkoi vallata yhtyeen jäsenten mielialaa, ja suosion kadottua myös levy-yhtiö Polydor Records suostui päästämään Sweetin jäsenet omien projektiensa pariin.[8] Vielä tammi–helmikuun 1981 aikana Sweet teki viimeisen Englannin-kiertueensa, minkä jälkeen yhtye silloisessa muodossaan käytännössä hajosi.[1]
Albumin työstö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1980 Sweet vietti kitaristi Andy Scottin kotona noin kymmenen päivää tehden nauhoituksia tulevaa albumia varten. Muun muassa Rainbow-yhtyeen hitin ”I Surrenderin” kirjoittajana tunnettu Russ Ballard antoi yhtyeen käytettäväksi oman kappaleensa ”Where Do We Go from Here”, joka ei kuitenkaan edennyt demoäänitystä pidemmälle.[1]
Materiaali uudelle Identity Crisis -levylle koottiin edellisen Waters Edge -albumin ylijäämäkappaleista sekä Andy Scottin kotistudiossa nauhoitetuista kappaleista. Yhtye piti varsinaisen levytyssession Marcus Music -studiossa marras–joulukuussa 1980.[1] Äänittäjänä toimi Louie Austin, joka oli toiminut samassa ominaisuudessa myös edellisillä levyillä.[3]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Identity Crisis edustaa Sweetille tyypillistä melodista rockia sisältäen kuitenkin myös vaikutteita uuden aallon musiikista.[1] Lisäksi äänimaailma on hyvin pelkistetty;[3] esimerkiksi kitarasovitukset ovat yksinkertaisia. Erään tiedon mukaan Sweetin entinen kitaristi Mick Stewart vierailee albumilla.[1] Levy on konseptialbumi, joka kertoo identiteettikriisistä. Päälaulajana toimii todennäköisesti koko levyn ajan basisti Steve Priest.[3]
Tietoa kappaleista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin avaava nimikkoraita ”Identity Crisis” on kitaran hallitsema hard rock -kappale. Sitä seuraa monipuolisemmin sovitettu ”New Shoes”, jonka kertosäkeen ”Got myself some new shoes to walk away from my blues” kirjoitti rumpali Mick Tucker menetettyään vaimonsa onnettomuudessa. Kolmas kappale, ”Two Into One”, kertoo skitsofreniaan sairastumisesta. Tarina jatkuu seuraavassa, hyvin uusi aalto -vaikutteisessa kappaleessa ”Love Is the Cure” (suom. rakkaus parantaa), jonka on kirjoittanut kitaristi Andy Scott. A-puoliskon päättää ”It Makes Me Wonder”.[3]
B-puolen aloittava ”Hey Mama” on vauhdikas rock, joka muistuttaa yhtyeen kulta-aikojen materiaalia 1970-luvulta. Sitä seuraa ”Falling in Love”, jota on kehuttu yhdeksi albumin parhaista kappaleista. Billy Boy Arnoldin kirjoittama ”I Wish You Would” on yhtyeen ensimmäinen lainakappale pitkään aikaan. Basisti Steve Priestin laulusuoritusta on verrattu samasta kappaleesta coverin tehneen The Yardbirds -yhtyeen versioon.[3] Levyn päättää raskailla, mutta hidastempoisilla kitaroilla sekä vahvalla stemmalaululla varustettu ”Strange Girl”, joka sisältää ikään kuin muistona lyhyen osan vuoden 1974 Sweet Fanny Adams -albumin kappaleesta ”No You Don’t”.[9]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Identity Crisis julkaistiin ainoastaan Länsi-Saksassa ja Meksikossa lokakuussa 1982.[1][2][10] Siltä ei julkaistu yhtäkään singleä.[11] Musiikin lisäksi myös kansitiedot sekä itse kansi olivat pelkistettyjä. Kannen kuvassa on metallista valetut kasvot, joka yhtyeen mukaan on maski, joka liittyy albumin teemaan. Sama kuva on takakannessa sillä erotuksella että etukannen konserttikuvien tilalla on kappalelista.[3]
Levyn kaupallinen menestys jäi heikoksi, sillä se ei saavuttanut listasijoitusta Länsi-Saksassa.[12] Myöskään kriitikoita Identity Crisis ei ole vuosien saatossa saanut puolelleen; Allmusic-sivusto antoi levylle kaksi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Tosin erillistä kirjallista arvostelua sivusto ei ole tehnyt.[13] Rateyourmusic.com-sivuston käyttäjien keskuudessa suosio on jonkin verran korkeampi; vajaan neljänkymmenen arvostelun keskiarvo on 3.26 viidestä mahdollisesta. Saman sivuston vuoden 1982 albumien listalla Identity Crisis yltää silti vasta sijalle 987.[10] Oman mielipiteensä muodostavat myös vuonna 2003 ilmestyneen The Sweet: Purkkaa, jytää glamouria ja hysteriaa -kirjan (2003) kirjoittajat Keijo Väistö ja Jukka Perttunen, jotka puolestaan kehuvat levyä ”kerrassaan hienoksi joutsenlauluksi upealta bändiltä”, ja heidän mielestään levy myös sisältää yhtyeen parhaimmistoon luettavia kappaleita.[14][1]
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaikki kappaleet kirjoittaneet Andy Scott, Mick Tucker ja Steve Priest ellei toisin mainita.
A-puoli
- Identity Crisis – 4.06
- New Shoes – 3.22
- Two Into One – 2.37
- Love Is The Cure – 3.40 (säv. Scott)
- It Makes Me Wonder – 3.24
B-puoli
- Hey Mama – 3.28
- Falling in Love – 4.42
- I Wish You Would – 3.12 (säv. Billy Boy Arnold)
- Strange Girl – 4.30
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Painoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Formaatti | Valtio | Levy-yhtiö ja tunnus | Julkaistu | Lähde |
|---|---|---|---|---|
| LP | 
|
Polydor 2311 179 | 1982 | [16] |
| LP | 
|
Polydor LPR16443 | 1982 | [2] |
| CD |
|
Repertoire REP 4204-WP | 1992 | [17] |
| CD | 
|
First Town 2132 | 1997 | [2] |
| CD | 
|
Repertoire 942 042 | 2002 | [18] |
| CD | 
|
7T's GLAM CD 107 | 2010 | [2] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Tehokopiointi, 2003. ISBN 952-99007-1-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Väistö, Perttunen 2003, s.78.
- ↑ a b c d e Sweet* - Identity Crisis at Discogs discogs.com. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Väistö, Perttunen 2003, s.79.
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.67.
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.68.
- ↑ Album - The Sweet, Cut Above The Rest charts.de. Viitattu 27.5.2011.[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- ↑ Sweet Allmusic Charts & Awards Allmusic. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Väistö, Perttunen 2003, s.77.
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.79-80.
- ↑ a b c Identity Crisis by Sweet : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.140.
- ↑ Album - The Sweet, Identity Crisis charts.de. Viitattu 31.5.2011.[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- ↑ a b Identity Crisis - Sweet Allmusic. Viitattu 31.5.2011. (saksaksi)
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.80.
- ↑ Sweet: Identity Crisis -vinyylin takakansi (Polydor 2311 179)
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.145.
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.146.
- ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.147.