Ida Noddack
| Ida Noddack | |
|---|---|
| Ida Tacke | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ida Tacke |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1896 Lackhausen, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 24. syyskuuta 1978 (82 vuotta) Bad Neuenahr, Länsi-Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Technische Universität Berlin |
| Instituutti |
Physikalisch-Technischen Reichsanstalt Freiburgin yliopisto Strasbourgin yliopisto Staatliche Forschungs Institut für Geochemie |
| Tutkimusalue | kemia, fysiikka |
| Tunnetut työt | reniumin löytäminen, fission ehdottaminen |
| Palkinnot |
Liebig-mitali (1931) Scheele-mitali (1934) Bundesverdienstkreuz (1966) |
Ida Eva Noddack, o.s. Tacke (25. helmikuuta 1896 Lackhausen, Saksan keisarikunta – 24. syyskuuta 1978 Bad Neuenahr, Länsi-Saksa) oli saksalainen kemisti, joka löysi miehensä Walter Noddackin ja Otto Bergin kanssa reniumin. Ida Noddack oli myös ensimmäinen, joka ehdotti ydinfysikaalisen fission olemassaoloa (vuonna 1934)[1].
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ida Tacke syntyi vuonna 1896 pienessä Weselin lähellä sijainneessa Lackhausenin kylässä. Hän opiskeli Berliinissä teknillisessä korkeakoulusta, josta hän valmistui 1919 diplomi-insinööriksi. Tohtoriksi hän valmistui vuonna 1921.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tacke työskenteli kemistinä ensin 1921–1923 AEG:llä ja sitten vuodet 1924–1925 Siemens & Halskella.[2] Hän oli ensimmäinen saksalainen nainen, joka työskenteli ammattikemistinä.[3] Vuonna 1925 Tacke aloitti valtiollisessa Physikalisch-Technischen Reichsanstaltin (PTR) laboratoriossa.[2]
PTR:llä hän työskenteli yhdessä Walter Noddackin ja Otto Bergin kanssa. Kun Dmitri Mendelejev oli 1871 ehdottanut jaksollista järjestelmää, hän oli jättänyt muutamia aukkoja järjestelmään tuntemattomien alkuaineiden kohdalle. Tacke, Noddack ja Berg pyrkivät löytämään puuttuvat alkuaineet 43 ja 75 ja pommittivat platinaa ja kolumbiittia elektroneilla. Törmäyksessä purkautui röntgensäteilyä, jonka avulla he ilmoittivat vuonna 1925 löytäneensä alkuaineen 43, jota he kutsuivat masuriumiksi, ja alkuaineen 75, jota he kutsuivat reniumiksi. Renium vahvistettiin jo vuoden 1925 aikana, mutta masurium jäi vuosikymmeneksi hämäräksi löydökseksi. Italialainen Carlo Perrier ja yhdysvaltalainen Emilio Segrè tuottivat vasta 1937 teknetiumia (alkuaine 43) syklotronilla. Koska sen tuottamiseen tarvittiin hiukkaskiihdytintä, Noddackit eivät todennäköisesti olleet todellisuudessa löytäneet alkuainetta 43.[4] Walter Noddack ja Ida Tacke menivät naimisiin vuonna 1926.[2]
Ida Noddack kommentoi vuonna 1934 Enrico Fermin tekemää havaintoa, jonka nojalla Fermi väitti, että uraanista oli mahdollisesti muodostunut sitä raskaampia alkuaineita sitä neutroneilla pommitettaessa. Noddack sen sijaan ehdotti, että uraanin pommittaminen oli tosiasiassa tuottanut pienempiä atomiytimiä. Hän oli näin hahmotellut ensimmäisenä fission mahdollisuuden. Se kuitenkin hylättiin, koska se oli vielä silloin liian radikaali muutos ydinfysiikan hyväksytyille näkemyksille eikä siitä ollut selvää kemiallista todistusaineistoa. Otto Hahn ja Fritz Strassman todistivat 1938 fission mahdollisuuden.[4]
Noddackit muuttivat vuonna 1935 Freiburgiin, mistä Walter oli saanut paikan fysikaalisen kemian professorina ja Ida tutkimusapulaisena.[2] Loppu-uransa ajan Ida Noddack seurasi miehensä professuureja. Vuonna 1942 he muuttivat Strasbourgin yliopistoon ja palasivat Saksaan, kun Ranska oli vallattu takaisin Saksalta.[4] Ida Noddack ei ilmeisesti työskennellyt missään 1944–1956. Tuona aikana Noddackit viettivät jonkun aikaa Turkissa. Saksaan he palasivat 1956, jolloin he aloittivat työskentelyn Geokemian tutkimusinstituutissa. Ida Noddack jäi eläkkeelle vuonna 1968.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ida ja Walter Noddack olivat naimisissa vuodesta 1926 Walterin kuolemaan 1960. He eivät saaneen lapsia. Ida Noddack eli viimeiset vuotensa Bad Neuenahrissa vanhuksille tarkoitetussa asuinrakennuksessa. Hän kuoli siellä vuonna 1978.[2]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ida Noddack oli ensimmäinen saksalaisnainen, joka sai laajaa tunnustusta kemian urastaan.[2] Häntä ehdotettiin kolmesti Nobel-palkinnon voittajaksi. Vuosina 1935 ja 1937 hän oli ehdolla miehensä kanssa, mutta vuonna 1933 hän oli omana ehdokkaanaan.[3]
Gesellschaft Deutscher Chemiker palkitsi Noddackin 1931 Liebig-mitalilla ja Svenska kemisamfundet 1934 Scheele-mitalilla. Vuonna 1966 Noddack sai Saksan valtion Bundesverdienstkreuz-kunniamerkin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Über das Element 93. Olinelibrary.wiley.com. Vuoden 1934 artikkeli, jossa Noddack ehdotti, että uraanin pommittaminen oli synnyttänyt pienempiä atomiytimiä.
- ↑ a b c d e f g h i Habashi, Fathi: Ida Noddack and the missing elements 1.3.2009. Royal Society of Chemistry. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Ida Noddack Atomic Heritage Foundation. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Ida Noddack Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
