Ida Hulkko
| Ida Hulkko | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1998 Mikkeli |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uimari | |
| Lajit | rintauinti |
| Seurat |
TaTU Tampere (2017–) Mikkelin Uimaseura |
| Valmentaja | Jere Jännes[1] |
| Aiheesta muualla | |
| idahulkko.fi | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten uinti | |||
| EM-kilpailut (pitkä rata) | |||
 Hopeaa |
Budapest 2021 | 50 m rintauinti | |
Ida Hulkko (s. 12. joulukuuta 1998 Mikkeli[2]) on suomalainen uimari, jonka lajina on rintauinti. Hän on pitkän radan EM-mitalisti. Hulkon seura on ollut vuodesta 2017 lähtien TaTU Tampere, aikaisemmin hän edusti Mikkelin Uimaseuraa.[1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hulkko on lyhyen radan Suomen mestari 50 ja 100 metrin rintauinnissa vuonna 2017, samana vuonna hän saavutti myös pitkän radan Suomen mestaruuden 100 metrin rintauinnissa. Pitkän radan SM-titteli tuli 50 metrin matkalla vuonna 2018.[1]
Vuonna 2018 Hulkko sijoittui pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 50 metrin rintauinnissa viidenneksi[3] ja lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa samalla matkalla kahdeksanneksi.[4]
Vuoden 2020 kesäkuussa Hulkko ui kaksi Suomen ennätystä. Ensin 100 metrillä uudeksi ennätyajaksi tuli 1.06,90, joka oli alle Tokion kesäolympialaisten karsintarajan 1.07,07, mutta Tampereen Kalevan uintikeskuksessa käyty kisa ei ollut mukana Kansainvälisen uintiurheiluliitto FINA:n virallisessa kilpailukalenterissa: Hulkon aika hyväksyttiin olympiarajan alitukseksi kuukausi kilpailun jälkeen[5]. Tuon jälkeen hän kirjasi uudeksi 50 metrin Suomen ennätysajaksi 30,33, parantaen 2018 Glasgowssa uitua omaa ennätystä kahdella kymmenyksellä.[6]
Hulkko voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa Budapestin pitkän radan EM-kilpailuissa 2021. Hän otti EM-hopeaa 50 metrin rintauinnissa Suomen-ennätysajalla 30,19. Tokion olympialaisissa 2020 Hulkko ui 100 metrin rintauinnin alkuerässä SE:n 1.06,19.[7] Välierissä hän sijoittui 12:nneksi karsiutuen loppukilpailusta. Saman vuoden Kazanin lyhyen radan EM-kilpailuissa hän sijoittui 50 metrin rintauinnissa neljänneksi ja 100 metrin rintauinnissa seitsemänneksi. Vuoden lopuksi hän oli Abu Dhabin lyhyen radan MM-kilpailuissa 50 metrin rintauinnissa kuudes.[8]
Urheilutoimittajien liitto valitsi Hulkon vuoden parhaaksi uimariksi 2023[9], mutta Hulkko itse kirjoitti, että arvonimi olisi kuulunut Veera Kivirinnalle[10] ja Jani Sievinen totesi, että myös Matti Mattsson oli menestynyt paremmin kuin Hulkko[10]
Pitkän radan MM-kilpailuissa 2024 Hulkko sijoittui 50 metrin rintauinnissa viidenneksi ajalla 30,60 uituaan alkuerissä ajan 30,36 ja välierissä 30,69.[11][12] Hän jäi 100 metrin ja 200 metrin rintauinnissa alkueriin.[13][14] Pitkän radan EM-kilpailuissa 2024 hän sijoittui 50 metrin rintauinnissa kuudenneksi ajalla 30,99.[15] Myös 100 metrin rintauinnin loppukilpailussa hän sijoittui kuudenneksi ajalla 1.08,94 päästyään välierien 10. sijalta loppukilpailuun kahden nopeamman uimarin jäätyä pois.[16][17] Pariisin kesäolympialaisissa 2024 Hulkko karsiutui 100 metrin rintauinnin alkuerissä, joissa hän sijoittui 26:nneksi ajalla 1.08,73.[18]
Perhe ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ida Hulkon isä on kenraaliluutnantti Petri Hulkko.[1]
Hulkko opiskeli lukuvuoden 2018–2019 ajan Floridan osavaltionyliopistossa edistääkseen samalla uintiuraansa mutta ei kokenut sitä toimivaksi ratkaisuksi. Syksyllä 2020 hän aloitti englannin kielen opinnot Tampereen yliopistossa.[19]
Hulkko on kihloissa Saksassa kasvaneen ja viestiuinnissa Turkin-mestaruuksia voittaneen Metin Aydinin kanssa.[20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Aalto, Pekka: Suomen uinnin superlupaus kohautti kukistamalla Euroopan mestari Jenna Laukkasen: "Tuollaisia lahjakkuuksia ei tule joka päivä vastaan" Aamulehti. 7.12.2017. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 19.4.2019.
- ↑ a b Takamäki, Noora: Uimari Ida Hulkko tavoittelee säntillisesti armeijauraa komentajaisä esikuvanaan Aamulehti. 31.7.2018. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 19.4.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 147, 310. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 192, 309. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11459452
- ↑ Ida Hulkko tsemppasi itsensä kisafiilikseen ja ui kaksi SE:tä – olympiaraja alittui, mutta tuloksen hyväksyminen on epätodennäköistä yle.fi. Viitattu 16.6.2020.
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-12033938
- ↑ Ida Hulkko fina.org. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Petra Olamo: Lajien parhaat urheilijat 2023 on valittu urheilutoimittajat.fi. 8.1.2024. Urheilutoimittajain Liitto. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ a b Ida Hulkko älähti valinnastaan vuoden uimariksi Helsingin Sanomat. 9.1.2024. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ Rein, Pasi: Kivirinta ja Hulkko uivat MM-uintien päätöspäivän finaaleissa Etelä-Suomen Sanomat. 17.2.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Pastila, Paavali: Hulkko ja Kivirinta venyivät maailman nopeimpien joukossa – "Päästiin nauttimaan Veeran kanssa" Etelä-Suomen Sanomat. 18.2.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Ida Hulkko pulahti MM-altaaseen ja karsiutui Etelä-Suomen Sanomat. 12.2.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Väliniemi, Kaija: Mattsson rikkoi Pariisin olympialaisten A-tulosrajan jo MM-alkuerissä: "Iso kivi tippui sydämeltä" Etelä-Suomen Sanomat. 15.2.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Juuti, Elias: Suomeen uinnin EM-hopeaa! Ilta-Sanomat. 23.6.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Ida Hulkko eteni mutkan kautta EM-finaaliin Etelä-Suomen Sanomat. 18.6.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Ida Hulkko EM-kisojen rintauinnin 6:s Ilkka-Pohjalainen. 19.6.2024. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Rämänen, Antti: Ida Hulkko koki tylyn pudotuksen jättiyleisön edessä 28.7.2024. Mtv. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Ida Hulkko kertoo, miksi hän palasi yhden lukuvuoden jälkeen Yhdysvalloista Suomeen: ”Olin henkisesti aika rikki” Helsingin Sanomat. 18.9.2022. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ Kuisma, Lassi: Ida Hulkko ja Metin-rakas: Kihlat Iltalehti. 8.9.2024. Viitattu 29.9.2024.