Idäntähtimö

Idäntähtimö
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Caryophyllales
Heimo:	Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku:	Sädetähtimöt Stellaria
Laji:	hebecalyx
Kaksiosainen nimi
Stellaria hebecalyx Fenzl
Katso myös
Idäntähtimö Wikispeciesissä
Infobox OKNimi-testi OK

Idäntähtimö (Stellaria hebecalyx) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava kohokkikasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

Monivuotinen idäntähtimö kasvaa 15–40 senttimetriä pitkäksi. Varsi on koheneva, kalju ja sileä. Harmahtavanvihreät lehdet ovat tasasoukkia tai soikean suikeita ja ruodittomia. Lisäksi ne ovat usein hieman käyriä ja tyven laidoilta ripsisiä. Kukinto on kaksihaarainen, vähäkukkainen ja harsu viuhko. Toisinaan se on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja tavallisesti karvalaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehtien laidat sekä ulkopinta ovat ainakin kärkiosasta tiheäkarvaisia. Valkoiset, kaksijakoiset terälehdet ovat 4–8 mm pitkät eli noin verholehtien pituisia. Heteiden ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä, emiö on kolmilehtinen. Suomessa idäntähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat kooltaan 1,1–1,2 mm.

Idäntähtimö muistuttaa suuresti lähilaji heinätähtimöä (S. graminea).

Levinneisyys

Idäntähtimö on alun perin kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Suomessa lajia on tavattu aivan Venäjän rajan pinnassa Inarissa, Suomussalmella ja Kuhmossa.

Elinympäristö

Suomessa idäntähtimö on hyvin harvinainen tienvarsiniityillä tavattava sotatulokas toisen maailmansodan ajalta.

Lähteet

• Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9

Aiheesta muualla

• Kasviatlas 2020: Idäntähtimön levinneisyys Suomessa