Amurinkorkkipuu
| Amurinkorkkipuu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Ruutakasvit Rutaceae |
| Alaheimo: | Toddalioideae |
| Suku: | Korkkipuut Phellodendron |
| Laji: | amurense |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phellodendron amurense |
|
| Katso myös | |
Amurinkorkkipuu eli idänkorkkipuu eli korkkipuu (Phellodendron amurense) on ruutakasvien (Rutaceae) heimoon kuuluva puulaji. Lähteestä riippuen japaninkorkkipuu (Phellodendron japonicum) ja sahalininkorkkipuu (Phellodendron sachalinense) luetaan omiksi lajeikseen[1] tai amurinkorkkipuun muunnoksiksi.[2]
Levinneisyys ja kasvupaikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amurinkorkkipuu kasvaa alkuperäisenä Aasian itäosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, runsasravinteiset jokilaaksojen rinnemetsät yhdessä esimerkiksi koreansembran (Pinus koraiensis) ja monien lehtipuiden kanssa.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amurinkorkkipuu on kesävihanta, tavallisesti kaksikotinen puu, joka kasvaa lyhytrunkoiseksi ja laajalatvuksiseksi. Kaarna on syväuurteista ja korkkimaisen pehmeää. Lehdet kasvavat vastakkain, murskattuina ne ovat pihkantuoksuisia. Lehtilapa on päätöparinen, 5–13-lehdykkäinen ja 20–30 cm pitkä. Lehdykät ovat pituudeltaan 5–10 cm ja sahalaitaisia, alta kaljuja tai lyhytkarvaisia ja sinertävänvihreitä. Kukinto on harsu huiskilo. Kukat ovat yksineuvoisia, vaatimattomia ja vihertäviä. Hedelmä on musta, viisiluinen luumarja.[3][4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amurinkorkkipuuta käytetään koristekasvina sen kauniin kasvutapansa vuoksi. Se kasvaa leveälatvuksiseksi puuksi, jolla on vaaleankeltainen syysväritys. Suomessa amurinkorkkipuu kasvaa yleensä 6–8 (5–12) metriä korkeaksi ja menestyy maan eteläosissa vyöhykkeillä I–II tai III. Lajilla ei ole Suomessa merkittäviä kasvintuhoojia.[4][3]
Puun pehmeää kuorta on käytetty Venäjällä korkkitammen (Quercus suber) kuoren tavoin ja marjoja hyönteiskarkotteiden valmistukseen. Puuainesta pidetään lujana ja kaunissyisenä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Phellodendron (englanniksi)
- ↑ E. Räty & P. Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- ↑ a b c L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt & M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
- ↑ a b P. Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2
- ↑ Arboretum Mustila: Korkkipuu (Phellodendron amurense) (Arkistoitu – Internet Archive)