Idänkeulankärki
| Idänkeulankärki | |
|---|---|
 Idänkeulankärki kukkii Punkaharjulla. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Keulankärjet Oxytropis |
| Laji: |
Kenttäkeulankärki campestris (L.) DC. |
| Alalaji: |
sordida (Willd.) C.Hartm.[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Idänkeulankärki (Oxytropis campestris subsp. sordida) on monivuotinen, ruohovartinen hernekasvi. Se luokitellaan kenttäkeulankärjen alalajiksi.[2][1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idänkeulankärjellä on pääjuuri, josta kasvava varsi on hyvin lyhyt niin, että lehdet nousevat maasta ruusukkeena. Lehdet ovat parilehdykkäisiä ja päätöparisia. Noin senttimetrin pituisia, pitkänomaisia, suippokärkisiä lehdyköitä on lehdessä 8–15 paria. Kukinnot ovat 10–20 cm pitkien, pystyjen, lehtiruusukkeen keskeltä lehtihangoista lähtevien tanakoiden kukintoperien päissä olevia terttuja. Lehdet ja kukintoperät ovat pehmeäkarvaisia. Terttu on tiheä, mykerömäinen, ja siinä on 5–15 kukkaa. Kukat ovat vajaan puolentoista senttimetrin pituisia, viistosti ylös suuntautuvia. Teriö on kellanvalkoinen tai sinertävä. Verhiö on mustakarvainen. Palot ovat pari senttimetriä pitkiä, pystyjä ja mustakarvaisia. Ne ovat pulleita, kahdesta rinnakkaisesta lokerosta muodostuneita. Palkojen kärki on kuitenkin pitkä ja suippo, mikä on antanut aiheen nimelle keulankärki ja tieteelliselle nimelle Oxytropis, joka merkitsee terävää kärkeä tai keulaa.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päälaji kenttäkeulankärki on laajalle levinnyt ja ominaisuuksiltaan vaihteleva laji, jonka jaosta alalajeihin ja toisaalta rajauksesta suhteessa lähilajeihin on erilaisia käsityksiä. Idänkeulankärki, joka on sen Suomessa esiintyvä alalaji, kasvaa tundralla Suomesta itäisimpään Siperiaan asti. Paikoin sen alue ulottuu havumetsävyöhykkeen puolelle ja kauimmillaan etelässä Ohotanmeren rannikolle ja Sahalinille. Siperian eteläosan vuoristoissa Baikaljärven ja Altain välillä on erillisiä esiintymiä. Alalaji campestris esiintyy etelämpänä Euroopassa vuoristoissa: Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla ja Kaukasuksella. Lisäksi sillä on erillinen esiintymisalue Skandinavian eteläosassa. Pohjois-Amerikassa esiintyy muotoja, jotka voidaan laskea alalajeiksi tai lähilajeiksi.[3][4]
Idänkeulankärki esiintyy Suomessa harvinaisena Pohjois-Lapissa, Sallan ja Kuusamon tienoilla sekä toisaalta Etelä-Suomessa. Pohjoisessa se kasvaa tunturikankailla, kallioilla ja jokien hiekkaisilla rannoilla. Kaakkois- ja Etelä-Suomessa idänkeulankärjen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Karjalan eteläosasta lounaaseen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajoille asti. Etelä-Suomen keulankärkiesiintymät ovat yleensä Salpausselkien liepeillä, muutamat kuitenkin kauempanakin niistä sijaitsevilla harjuilla. Myös Suomessa esiintyvän (idän)keulankärjen taksonomisesta asemasta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Erityisesti Etelä-Suomen keulankärkien osalta on ollut epäselvää kuuluvatko ne alalajiin sordida, kuten Pohjois-Suomen, Pohjois-Venäjän ja Siperian keulankärjet, vai ovatko ne enemmänkin sukua Etelä-Skandinavian ja muun Euroopan keulankärjille. Epäselvyyteen on vaikuttanut muun muassa Pohjois- ja Etelä-Suomen keulankärkien kukkien erilainen väri. Pohjoisen kasvit ovat yleensä sinikukkaisia, etelän taas valko- tai kellertäväkukkaisia.[3][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 58.)
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 242. (3. painos) Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7
- ↑ a b c Jalas, Jaakko: Suuri kasvikirja, II osa, s. 857–860. (toim. Jaakko Jalas) Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Anderberg, Arne: Oxytropis campestris (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Idänkeulankärki Oxytropis campestris ssp. sordida) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.
