Icaronycteris
Icaronycteris | |
---|---|
Icaronycteris indexin fossiili |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Lepakot Chiroptera |
Alalahko: | Pienlepakot Megachiroptera |
Heimo: |
†Icaronycteridae Jepsen, 1966 |
Suku: |
†Icaronycteris Jepsen, 1966 |
Lajit[1] | |
|
|
Katso myös | |
Icaronycteris on sukupuuttoon kuollut pienlepakoiden alalahkoon kuuluva suku. Se eli Pohjois-Amerikassa varhaisen eoseenin aikana, ja oli siis varhaisimpien tunnetuiden lepakoiden joukossa. Se oli anatomisesti tyypillinen pienlepakko, mutta sillä oli silti vielä joitakin hyvin primitiivisiä piirteitä. Sen siivet olivat suhteellisen lyhyet ja leveät, ja sen lukuiset pienet hampaat olivat järjestäytyneet samalla tavalla kuin hyönteissyöjien hampaat. Ruumis ei ollut yhtä jäykkä kuin nykyisillä lepakoilla, ja häntä oli pitkä eikä yhteydessä takaraajojen kanssa nahkaläpän välityksellä, mutta muistutti hieman nykyisen meksikondoggilepakon häntää[2]. Toisin kuin nykyisillä lepakoilla, joilla on kynsi vain peukalossa, Icaronycteriksellä oli kynsi sekä peukalossa että etusormessa. Myös evoluutionsa varhaisessa vaiheessa lepakot siis roikkuivat ylösalaisin puunoksalta tai luolan katosta.
Icaronycteris lisäksi saalisti kuten nykyiset lepakot, napaten hyönteisiä siivellään paikoissa missä esiintyi hyönteisparvia, mahdollisesti lentäen matalalla järvien yllä tai puiden seassa. Niiden on uskottu saalistaneen yöaikaan, kun ympäristössä ei ollut paljon niitä saalistavia lintuja.
Joitakin huomionarvoisia hyvin säilyneitä lepakoiden fossiileja on löydetty Messelin kaivokselta Saksasta, läheltä Frankfurt am Mainia. Jopa siipien kalvot ovat nähtävissä, ja lepakon mahan alueelta löydetyt jäänteet vahvistavat niiden syöneen hyönteisiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Morgan, Ben; Bingham, Caroline: Dinosaurukset : suuri dinosauruskirja. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5
- Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R.J.G & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ †Icaronycteris Jepsen 1966 (bat) Fossilworks – Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 25.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Carr, Steven M.: Icaronycteris Memorial University of Newfoundland. Viitattu 25.3.2017. (englanniksi)