Ibrahim Arifulla
Ibrahim Arifulla (30. toukokuuta 1901, Aktuk – 12. kesäkuuta 1955, Helsinki[1]) oli tataaritaustainen suomalainen johtaja ja julkaisija.
Arifulla oli Suomen turkkilaisten seura ry:n (Finlandiya Türkleri Birligi) perustajajäsen ja toimi sen puheenjohtajana vuosien ajan. Hän toimi myös muun muassa Suomen Islam-seurakunnan hallituksessa sekä eri turkisalan yhdistysten hallituksissa.[2][3]
Arifulla oli mukana perustamassa Helsingin Prometheus-kerhoa, jonka puheenjohtajana toimi G. J. Ramstedt. "Turkkilaisen identiteetin" kannattaja Arifulla piti vuonna 1933 kerhon ensimmäisessä kokouksessa mielipiteitä herättäneen esitelmän nimeltään "Idel-Ural: Piirteitä Volgan turkkilaisten vapaustaisteluista", jossa hän muun muassa kutsui tataaria venäläiseksi haukkumanimeksi. Arifulla kehotti suomalaisia kutsumaan kaikkia turkinsukuisia kansoja yksinkertaisesti "turkkilaisiksi". Prometheus-kerhon tarkoitus oli yhdistää Venäjän vähemmistökansojen emigrantteja periaatteella "irti Venäjästä". Sen toiminta lakkasi toisen maailmansodan aikaan.[2][4][5]
Arifulla julkaisi 1930-luvulla yhdessä Imad Samaletdinin, Abdullah Ahsänin ja hetkellisesti Suomessa asuneen azerin Mehmet Sadikin kanssa lehteä Yeni Turan, joka pyrki tiedottamaan suomalaisille Neuvostoliiton turkkilaisten kansojen itsenäisyyspyrkimyksistä.[4] Arifullan artikkeleita julkaistiin Uudessa Suomessa, Suomen Heimossa, Prometheus-lehdessä ja Karjalan Vapaus- sekä Karjalan Huomen -lehdissä.[6]
Arifulla sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1923[7]. Arifulla palveli sota-aikaan sotilasvirkamiehenä. Hänelle myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi, talvisodan muistomitali ja jatkosodan muistomitali.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-975208-3
- Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel – Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0
- Tervonen, Miikka & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina – Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Turku : Siirtolaisuusinstituutti, 2021. ISBN 978-952-7399-09-5.
- Hirvonen, Tuomo (toim.): Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos. Helsinki : Suomen Islam-seurakunta. 2006. ISBN 952-99306-1-5.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hirvonen 2006, s. 26 (Veteraaniteos)
- ↑ a b Bedretdin 2011, s. 135
- ↑ 50 vuotiaita. (s. 6) Helsingin Sanomat, 1951. HS Aikakone (tilaajille).
- ↑ a b Leitzinger 1996, s. 209, 210, 212
- ↑ Elmgren 2021, s. 90 (Vähemmistöt muuttajina)
- ↑ Elmgren 2021, s. 89 (Vähemmistöt muuttajina)
- ↑ Leitzinger 1996, s. 130