Iberiankultarinta
| Iberiankultarinta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Vaaleakultarinnat Iduna |
| Laji: | opaca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Iduna opaca |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Iberiankultarinta (Iduna opaca, aikaisemmin Acrocephalus opacus ja Hippolais opaca) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu, jota ennen pidettiin vaaleakultarinnan alalajina.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 13,5–14 cm eli se on lehtokertun kokoinen, mutta rakenteeltaan hennompi, sillä se painaa vain noin 11–12 g.[2] Se muistuttaa suuresti vaaleakultarintaa mutta on hieman isompi, sen selkä on ruskehtavan sävyinen ja nokka on leveämpi ja paksumpi.[3] Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lajin pesäpoikasilla on kielessä kolme mustaa täplää, kun muilla kultarinnoilla on vain kaksi täplää.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iberiankultarinta esiintyy Iberian niemimaan eteläosassa ja Luoteis-Afrikassa. Espanjan populaation koko on 5 200 paria. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Afrikassa Senegalista Kameruniin.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iberiankultarinnan elinympäristöä ovat puutarhat ja metsiköt, joissa on elinvoimainen pensaskerros.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten vaaleakultarinta.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyönteissyöjä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Hippolais opaca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2