Iatmulit
| Iatmulit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 10 000 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | iatmul, tok pisin | |||
| Uskonnot | perinteiset uskot | |||
Iatmulit ovat kansa Papua-Uuden-Guinean Sepikjoen keskijuoksun tulvatasangoilla. Iatmuleja on noin 10 000[1], ja vuoden 2003 arvion mukaan 8 440 henkilöä puhuu edelleen iatmulin kieltä[2]. Itamulit ovat jakaantuneet itäisiin (Woliagui), keskisiin (Palimbei) ja läntisiin (Nyaura) alueellisiin ryhmiin[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iatmulien kansanperinteen mukaan heidän esi-isänsä tulivat Sawosin alueelta tai jokea pitkin jostain muualta lännestä. Sepikjoen tulvatasangot ovat melko nuoria, ja ne muodostuivat noin 1 000 vuotta sitten. Vielä 5 000 sitten alue oli merenpohjaa. Iatmulien alueesta tuli Saksan siirtomaa 1800-luvulla, ja siirtomaa-aikana Sepikjoki toimi tärkeänä kulkuväylänä siirtomaaviranomaisille. Iatmulien luokse järjestettiin tutkimusretkikunta vuonna 1886, jota seurasi useampikin muu retkikunta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alue päätyi Australian hallintaan. Australialaisviranomaiset kitkivät alueella harjoitetun pääkallonmetsästyksen 1930-lukuun mennessä.[3] Aikoinaan pääkalloja pidettiin voitonmerkkeinä, jotka kuvastivat elämän ja kuoleman kiertokulkua[4]. Nykyisin iatmuleja on muuttanut perinteisen alueensa ulkopuolellekin, ja iatmuliyhteisöjä on esimerkiksi Wewakin, Madangin ja Rabaulin kaupungeissa[1].
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinkeinot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivittäisen ruuan hankinta on iatmulien keskuudessa ollut perinteisesti naisten tehtävä. Itamulinaiset kalastivat ja kävivät kauppaa kalalla ja saagolla, joita vaihdettiin vihanneksiin, hedelmiin ja astioihin. Miehet metsästivät silloin tällöin villisikoja, krokotiileja ja muita eläimiä. Jatkuvaa vastuuta ryhmän toimeentulosta heillä ei kuitenkaan ollut. Aiemmin miehet keskittyivät sotimiseen ja siihen liittyviin rituaaleihin.[5]
Asuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iatmulit asuvat kylissä, jotka jakaantuvat erillisiin taloryhmiin. Taloryhmät jakaantuvat edelleen sosiaalisesti kahteen osaan parien periaatteen mukaan. Esimerkkeinä joki-metsä ja mies-nainen. Jako koskee myös klaaneja, ja talojen paikat määräytyvät klaanien mukaan. Taloryhmä voidaan purkaa, ja suurin pysyvä yksikkö on kylä. Kylissä on yleensä yksi miestentalo. Miestentalo voi olla jopa 12 metriä korkea, ja sen julkisivu on koristeltu.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Göran Burenhult: Nykyiset alkuperäiskansat – Ihmisen suku 5. Weldon Owen Pty Limited ja Bra Böcker AB, 1994. ISBN 951-0-18783-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Iatmul - Orientation Countries and Their Cultures. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Iatmul - A language of Papua New Guinea Ethnologue. Viitattu 16.10.2010.
- ↑ Iatmul - History and Cultural Relations Countries and Their Cultures. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Burenhult 1994, s. 104
- ↑ Burenhult 1994, s. 105
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iatmulit Wikimedia Commonsissa
