ICE S

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ICE S
ICE S Nürnbergin ja Ingolstadtin välisellä radalla.
ICE S Nürnbergin ja Ingolstadtin välisellä radalla.
Perustiedot
Tyyppi sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä Deutsche Bahn
Valmistaja Siemens, DWA, AEG, Adtranz
Lukumäärä 1
Valmistusvuodet 1996
Tekniset tiedot
Huippunopeus 393 km/h
Paino 211 t
Pituus 70 000 mm
Leveys 3 070 mm
Korkeus 3 856 mm
Pyörästö Bo'Bo'+2'2'+Bo'Bo'

ICE S on Deutsche Bahnin ICE 2 -junasta muokattu testijuna. Se on seuraaja InterCityExperimentalille. Junaa on valmistettu yksi kappale, ja siinä on kaksi moottorivaunua sekä välivaunu.

Junaa käytettiin alun perin uusien osien testaamiseen ICE 3:n kehittämisen aikana 1990-luvulla.

Kahdessa kolmesta junan alkuperäisestä vaunusta oli 500 kW ajomoottori kussakin akselissa (yhteensä 13 600 kW). Testien loppuessa molemmat moottoroidut vaunut otettiin pois käytöstä.

ICE S:stä tuli InterCityExperimentalin poistuessa käytöstä Saksan suurnopeusratojen testijuna. Se ajaa jokaisen suurnopeusradan läpi kolme kertaa vuodessa junan laitteiston mittaessa radan kuntoa. ICE S on usein myös ensimmäinen juna, joka ajaa uudet suurnopeusradat läpi niille suunniteltua nopeutta koeajoissa.

Juna saavutti 13. heinäkuuta 2001 nopeuden 393 km/h testattaessa telejä DB:lle ja Japan Railwaysille, mikä on suurin Saksan rautateillä ajettu nopeus sitten InterCityExperimentalin maailmanennätyksen 1. toukokuuta 1988.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.