Hypojodihapoke
| Hypojodihapoke | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HIO |
| Moolimassa | 143,908 |
| Ulkomuoto | Väritön vesiliuos[1] |
Hypojodihapoke (HIO) on epäorgaaninen yhdiste ja yksi jodin happihapoista. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Hypojodihapokkeen suolat ovat hypojodiitteja ja ne ovat hieman hypojodihapoketta pysyvämpiä.
Ominaisuudet ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypojodihapoke on sellaisenaan pysymätön yhdiste ja tunnetaan vain vesiliuoksena. Se on erittäin heikko happo ja sen happovakion arvo on 2,3·10-11. Hypojodihapoke on voimakas hapetin. Hypojodihapoke on epästabiili ja disproportioituu helposti esimerkiksi valon vaikutuksesta jodiksi ja jodihapoksi.[1][2][3][4]
- 5 HIO → HIO3 + 2 I2 + 2 H2O
Hypojodihapoketta voidaan valmistaa jodin ja elohopeaoksidin vesisuspension välisellä reaktiolla. Sitä muodostuu myös eräiden jodiyhdisteiden kuten jodikloridin hydrolyysin tuotteena.[1][2][3]
- 2 I2 + HgO + H2O → 2 HIO + HgI2
- ICl + H2O → HIO + HCl
Hypojodihapoke reagoi alkeenien kanssa muodostaen jodialkoholeja. Sillä on myös antibakteerisia ominaisuuksia, mutta hypojodihapokkeen pysymättömyyden vuoksi sitä ei juurikaan käytetä tähän tarkoitukseen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 128. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 520. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 451. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Tatsuo Kaiho: Iodine Chemistry and Applications, s. 79, 382. John Wiley & Sons, 2014. ISBN 978-1-118-46629-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)