Hypobromihapoke
| Hypobromihapoke | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HBrO |
| Moolimassa | 96,908 |
| Ulkomuoto | Väritön vesiliuos |
Hypobromihapoke (HBrO) on yksi bromin happihapoista. Se on hyvin heikko happo ja suhteellisen pysymätön. Yhdistettä voidaan käyttää hapettimena, valkaisuaineena ja desinfiointiaineena.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypobromihapoketta on liian epästabiili, jotta se tunnettaisiin puhtaana. Se tunnetaankin ainoastaan vesiliuoksena, jotka nekin hajoavat helposti valon vaikutuksesta. Hypobromihapoke on hyvin heikko happo ja sen happovakion arvo on huoneenlämpötilassa 1,6·10-9. Hypobromihapoke on vahva hapetin, mutta hapettimena hypokloorihapoketta heikompi.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypobromihapoketta voidaan valmistaa johtamalla bromia elohopeaoksidin vesisuspensioon tai hopeanitraatin vesiliuokseen. Bromi disproportioituu bromidi- ja hypobromiitti-ioneiksi ja elohopea(II)bromidi tai hopeabromidi saostuu veteen liukenemattomana. Liuosta voidaan väkevöidä tislaamalla alipaineessa. Toinen tapa valmistaa väkevämpiä hypobromihapokeliuoksia on suorittaa reaktio elohopeaoksidin kanssa käyttäen liuottimena trikloorifluorimetaania, jolloin muodostuu bromimonoksidia, joka erotetaan ja hydrolysoidaan hypobromihapokkeeksi.[1][2][3][4]
- 2 Br2 + HgO + H2O → 2 HBrO + HgBr2
- Br2 + AgNO3 + H2O → HBrO + AgBr +HNO3
Hypobromihapokkeen vesiliuosta käytetään voimakkaana bakteereja tappavana desinfiointiaineena ja vesien puhdistukseen.[1][2] Yhdiste reagoi alkeenien kanssa muodostaen bromialkoholeja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 16.5.2015
- ↑ a b c David Yoffe, Ron, Frim, Shmuel D. Ukeles, Michael J. Dagani, Henry J. Barda, Theodore J. Benya & David C. Sanders: Bromine Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 16.5.2015
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 520. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 449. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2015). (englanniksi)