Hydroklooritiatsidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hydroklooritiatsidi
Hydroklooritiatsidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 58-93-5
ATC-koodi ?
PubChem CID 3639
DrugBank DB00999
Kemialliset tiedot
Kaava C7H8N3ClO4S2 
Moolimassa 297.74 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus Noin 70 %
Proteiinisitoutuminen > 99 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika 5.6–14.8 h
Ekskreetio Pääasiallisesti renaalinen, noin 95 % metaboloitumatta
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen
Hydroklooritiatsidia ja valsartaania sisältävää verenpainelääkettä.

Hydroklooritiatsidi eli hydroklorotiatsidi on diureetteihin eli nesteenpoistolääkkeisiin kuuluva lääkeaine. Se lisää siis virtsan erittymistä jolloin elimistöstä poistuu nestettä ja sydän kuormittuu vähemmän.[2]

Hydroklooritiatsidi on mieto diureetti, jota käytetään etenkin kohonneen verenpaineen ja turvotusten hoitoon.[2] Se on halpa lääke ja tehostaa muiden verenpainelääkkeiden vaikutusta. Se voidaan yhdistää esimerkiksi ACE-estäjään ja at-salpaajaan. Näiden lisäksi mukaan voidaan vaikeassa verenpainetaudissa käyttää kalsiumkanavansalpaajaa. Seerumin natrium- ja kalium-tasoja tulisi seurata diureettihoidon aikana säännöllisesti. Haittavaikutuksena on usein hypokalemia. Yliannostus voi erittäin harvoin johtaa kuolemaan.[3][4]

Hydroklorotiatsidia voidaan käyttää myös yhdistelmälääkkeenä kandesartaanin kanssa.[2]

Hydroklorotiatsidista on markkinoilla myös yhdistelmäverenpainelääke jossa on sekä itse varsinaisesti verenpainetta alentavaa, ATR-estäjiin kuuluvaa kandesartaania ja hydroklorotiatsidia.[5] Lääkettä määrätään potilaille joilla pelkästään kandesartaani- tai hydroklorotiatsidi-hoito ei ole laskenut verenpainetta riittävästi. Tähän yhdistelmälääkkeellä toteutettavaan hoitoon voidaan siirtyä, jos voidaan harkita, että se on kliinisesti tarkoituksenmukaista. Hoidon mahdollinen este on tablettien sisältämä laktoosi, jos potilaalla on esimerkiksi vaikea laktoosi-intoleranssi.[5]