Alismatales

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hydrocharitales)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alismatales
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica)
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Dumort.
Synonyymit
  • Aponogetonales Hutchinson
  • Arales Dumortier
  • Butomales Hutchinson
  • Cymodoceales Nakai
  • Elodeales Nakai
  • Hydrocharitales Dumortier
  • Juncaginales Hutchinson
  • Lemnales Link
  • Najadales Dumortier
  • Orontiales J. Presl
  • Pistiales Richard
  • Posidoniales Nakai
  • Potamogetonales Dumortier
  • Ruppiales Nakai
  • Scheuchzeriales B. Boivin
  • Tofieldiales Reveal & Zomlefer
  • Vallisneriales Nakai
  • Zosterales Nakai
Katso myös

  Alismatales Wikispeciesissä
  Alismatales Commonsissa

Alismatales on yksisirkkaisten kasvien lahko, johon kuuluu lähes 4 500 lajia 166 suvussa ja 14 heimossa.[1] Lahko on levinnyt maailmanlaajuisesti ja sen edustajat ovat pääasiassa kosteissa ympäristöissä esiintyviä ruohoja. Kukat sijaitsevat tavallisesti kukinnossa, kuten puikelossa.

Lahkoon on perinteisesti sijoitettu vain heimot Alismataceae, Butomaceae ja Limnocharitaceae, jolloin muut heimot muodostivat erillisiä polyfyleettisiä lahkoja, kuten Arales (vrt. oheinen synonyymiluettelo). Nykyinen luokittelu pyrkii luomaan monofyleettisiä ryhmiä, jotka sisältävät kaikki tietystä kantamuodosta kehittyneet lajit, minkä takia lahkot on yhdistetty. Nykyluokittelun mukaan lahkon selvästi suurin heimo on vehkakasvit (Araceae), johon kuuluu yli neljä viidesosaa lahkon lajeista.

Lahkon sisältämistä vesikasviryhmistä useimmat ovat todennäköisesti evolutiivisesti melko nuoria. Lahkoon kuuluvat ainoat meressä uposkasveina elävät koppisiemeniset. Vesielämän seurauksena monilta lahkon edustajilta puuttuvat kuljetussolukostaan putkilot. Myös sienijuurten puuttuminen monilta sarpiomaisilta lienee seurausta vesielämästä, olkootpa ne sitten pohjaan juurtuneita tai vapaasti kelluvia. Karhunruohokasvien osalta ei sienijuuritilannetta tunneta. Vehkakasvit esiintyvät monenlaisissa ympäristöissä ja ovat yleisiä kosteikoissa ja vesissä. Eräiden koisaperhosten (Pyralidae) ja ruokokuoriaisten (Donaciinae) toukat käyttävät ravinnokseen akvaattisia yksisirkkaisia. Jälkimmäiset ovat yleensäkin vesikasveja hyödyntäviä, ja niitä on mm. lummekasveilla ja ärviäkasveilla.[2]

Kukkaa tukeva suojuslehti ja uloin terälehti saattavat olla yhteenkasvaneita tai muutoin yhteydessä toisiinsa kehitykseltään, jolloin syntyy hybridielin, tai tukilehti voi olla kadonnut; kumpikin ilmiö voi ilmetä yhdessä ja samassa suvussa. Joillakin sarpiomaisilla kukat voivat olla itse asiassa valekukintoja. Siemenen sisältämä alkio on lahkon kasveilla lehtivihreällinen. Siemenvalkuainen eli endospermi ei ole tavallisesti hyvin kehittynyt, mutta joskus se on tärkkelyspitoinen.[2]

Luokittelu ja fylogeneettiset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpia nyt Alismatales-lahkoon luetuista ryhmistä on aiemminkin pidetty toistensa sukulaisina, kuten Cronquistin (1981) ja Takhtajanin (1997) Alismatidae-alaluokka osoittaa. Joissakin luokitteluissa Spadiciflorae-ryhmään on sisällytetty vehkakasvien lisäksi kaikki heimot, joissa esiintyy puikelokukinto, kuten panamapalmukasvit, kairapalmukasvit ja palmukasvit, jotka nykyään luetaan kolmeen eri lahkoon: Alismatales, Pandanales ja Arecales. Karhunruohokasvien asema on ollut epäselvä; kukkarakenteensa puolesta ne ovat aikoinaan sisällytetty hyvin laajasti ymmärrettyyn liljakasvien heimoon (Liliaceae).[2]

Heimojen keskinäisten sukulaisuussuhteiden mukainen järjestys (fylogenia) lienee seuraava: Vehkakasvit muodostavat evoluutiopuun ensimmäisen haaran, joka on rinnakkainen muihin heimoihin johtavan haaran kanssa. Seuraavaksi muista erosivat karhunruohokasvit, sitten sarpio-, sarjarimpi- ja kilpukkakasvien haara. Jäljelle jäävät heimot erilaistuivat järjestyksessä verkkolehti-, leväkkö-, suolakekasvit, Maundiaceae, Posidoniaceae, hapsikkakasvien ja heimon Cymodoceaceae muodostama pari, sekä viimeksi vita- ja ajokaskasvit.[2]

  1. Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website (Version 12) mobot.org. Heinäkuu 2012. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Stevens 2001–, viitattu 14.3.2015

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]