Huviretki hukkateille

Huviretki hukkateille: Seikkailu Zamoniassa
Ensel und Krete: Ein Märchen aus Zamonien
Alkuperäisteos
Kirjailija	Walter Moers
Kansitaiteilija	Walter Moers
Kieli	saksa
Genre	fantasia, nuortenkirjallisuus
Julkaistu	2000
Suomennos
Suomentaja	Marja Kyrö
Kustantaja	Otava
Julkaistu	2002
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	255
ISBN	951-1-17763-X
Sarja: Zamonia
Edeltävä	Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää
Seuraava	Rumo Ylämaailmassa
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Huviretki hukkateille: Seikkailu Zamoniassa on yksi Walter Moersin Zamoniaan liittyvistä nuortenkirjoista.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kaksi kaukkangerisisarusta Ensel ja Krete ovat lähteneet vanhempiensa kanssa lomalle suureen metsään. Kun sisarukset päättävät poiketa tieltä, he eksyvät. He törmäävät petolliseen kuilutrolliin, joka johtaa sisarukset väärään suuntaan. Sisarukset harhailevat metsässä. He törmäävät lehtisuteen, mutta pelastuvat, kun paikalle ilmestyy joukko salametsänvartioita. He johdattavat kaukkangerilapset takaisin kylään, jossa heidän vanhempansa odottavat heitä. Ensel ja Krete ohjataan pormestarin puheille. Pormestari ohjaa heidät parvekkeelle, jossa alkaa tapahtua. Juuri kun kaikki tuntuu olevan hyvin, yhtäkkiä kylää ei enää olekaan. On vain metsäaukea, jossa kasvaa mustia suippolakkisia sieniä, noidanlakkeja.

Ensel ja Krete eksyvät syvemmälle metsään. Sisarukset päättävät yöpyä ontossa puunrungossa, jonka he löytävät lähistöltä. He heräävät keskellä yötä siihen, kun jokin liikkuu ja ääntelee heidän vieressä ja lähtee lähestymään heitä. Ensel ja Krete lähtevät pakoon ja putoavat kuoppaan, jonne he nukahtavat otuksen häivyttyä lähistöltä. Seuraavana aamuna he lähtevät jatkamaan matkaa, kunnes he löytävät järven, jonka vesi on mustaa. Ensel kahlaa veteen ja Krete yrittää estää, mutta ei onnistu edes saamaan veljeään pois vedestä. Paikalle saapuu sama kuilutrolli, johon he törmäsivät aiemmin. Krete pyytää kuilutrollilta apua Enselin järvestä pois saamisessa. Kuilutrolli opastaa tällä kerralla oikeaan suuntaan, mutta Ensel ja Krete eivät usko sitä ja lähtevät taas väärään suuntaan. Kun he ovat kävelleet jonkin aikaa, maisema alkaa muuttua yhä vain kummallisemmaksi ja kummallisemmaksi, kunnes kaikki kasvilajit ovat kuin toiselta planeetalta. He törmäävät tähtitölläreihin, jotka puhuvat siitä, että Enselin ja Kreten pitäisi uhrautua metsälle, jotta he saisivat parempaa syötävää kuin ne mustat sienet.

He harhailevat metsässä, kunnes huomaavat olevansa aukealla, jossa on itkeviä kasveja, jotka kääntyvät tuijottamaan Enseliä ja Kreteä. He juoksevat, kunnes Ensel ei enää jaksa. Krete haluaisi jatkaa matkaa ja astuu tietämättään lentoruohoon. Hän vajoaa ruohoon ja on lähellä tukehtua siihen ja joutua korsimureenan ruoaksi. Ensel suostuttelee lentoruohosuon reunalla kasvavan puhuvan orkidean pelastamaan Kreten. Siitä hyvästä Ensel ja Krete lupaavat sirtää kukan sinne, minne se haluaa. He löytävät hyvän aukean, mihin he kaivavat orkidean. Aukealla on mökki, joka saa Kreten ja Enselin uteliaisuuden heräämään. He menevät mökkiin sisälle ja löytävät mitä ihanimpia herkkuja. Yhtäkkiä mökkiin tulee noita, joka alkaa ahdistella sisaruksia. Hetken kuluttua ulkoa kuuluu saman otuksen ääni, jonka he kuulivat puunrungossa. Noita katoaa mökin lautojen väliin huomattuaan otuksen. Mökki alkaa muuttua siinä samassa kummallisella tavalla, ja kaikkialta tulee syövyttäviä nesteitä. Siinä vaiheessa heille selviää, että he ovat noidan sisällä elävältä syötyinä. Puunrunko-otus tulee väkipakolla sisälle kirvestä käyttäen. Pienen esittelykierroksen jälkeen sisaruksille selviää, että otus on kirjokarhu. Alkaa kamala taistelu noitaa vastaan. Lopulta noita vajoaa maahan, ja Ensel ja Krete palaavat kirjokarhun kanssa takaisin sivistyksen pariin ja äitinsä helmoihin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla

• Sari Peltoniemi: Noidat seisovat aina koivujen välissä (Arkistoitu – Internet Archive). Kalaksikukko 6.10.2003.