Hupputinami
| Hupputinami | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Linnut Aves |
| Lahko: |
Tinamilinnut Tinamiformes |
| Heimo: |
Tinamit Tinamidae |
| Suku: |
Vuoritinamit Nothocercus |
| Laji: | nigrocapillus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nothocercus nigrocapillus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Hupputinami (Nothocercus nigrocapillus) on tinameihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan hupputinami voi kasvaa 32–35 cm pitkäksi. Yleisväritykseltään laji on ruskea. Päälaki on muuta ruumista tummempi ja lähes musta. Vatsa, selkä ja siivet ovat väriltään ruskeat ja osa siipien sulista on valkokärkisiä. Höyhenpuvussa voi olla ohuita mustia raitoja ja alalaji N. n. cadwaladeri on väriltään nimialalajia N. n. nigrocapillus punaisempi. Hupputinamin kurkku on valkoinen.[2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hupputinamilla on 2 alalajia. Niistä nimialalajia N. n. nigrocapillus tavataan Perun keskiosista Boliviaan ja alalajia N. n. cadwaladeri Perun pohjoisosista. Linnun elinympäristöä ovat kosteat subtrooppiset ja lauhkeat vuoristometsät tyypillisesti noin 1 300–3 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Hupputinamit kerääntyvät alueille, joissa kasvaa runsaasti bambuja. Lintu on todennäköisesti kaikkiruokainen ja sen tiedetään myövän muun muassa maahan pudonneita siemeniä.[2][3]
Hupputinamikannan kooksi arvioidaan noin 200 000 sukukypsää yksilöä. Lajin kantaa uhkaavat erityisesti sopivien elinympäristöjen väheneminen metsien hakkuiden vuoksi. Hakkuut aiheuttavat myös eroosiota, mikä vähentää elinympäristöjen määrää edelleen.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Nothocercus nigrocapillus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Hooded Tinamou - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 28.12.2013.
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz,Daniel F. Lane,John P. O'Neill,Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 30. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.12.2013). (englanniksi)
- ↑ Emmet Reid Blake: Manual of Neotropical Birds, s. 26. University of Chicago Press, 1977. ISBN 9780226056418 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.12.2013). (englanniksi)