Hunajakukat
| Hunajakukat | |
|---|---|
 Kellohunajakukka Phacelia campanularia |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
| Alaheimo: | Hydrophylloideae |
| Suku: |
Hunajakukat Phacelia Juss. |
| Katso myös | |
Hunajakukat (Phacelia) on lemmikkikasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Ennen tämän suvun ajateltiin kuuluvan sievikkikasvien heimoon. Suvun lajit ovat yksivuotisia.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvin tavallinen korkeus vaihtelee 15–50 cm välillä. Joskus aitohunajakukka voi kasvaa 60–90 cm:n korkuiseksi. Kukkien värisävyjä ovat violetin, sinisen, keltaisen ja valkoisen sävyt.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hunajakukat ovat lähtöisin Pohjois-Amerikasta ja niitä tavataan edelleen luonnonvaraisina maanosan länsiosissa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hunajakukat viihtyvät kuivassa tai hieman kosteassa maassa sekä aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitohunajakukkaa kasvatetaan paitsi koristekasvina, myös pellolla mehiläisten houkuttelemiseksi. Aitohunajakukan lisäksi myös kellohunajakukkaa käytetään kesäkukkana kukkapenkeissä. Kellohunajakukka sopii maanpeittokasviksi. Aitohunajakukka soveltuu myös leikkokukaksi.[1][2] Siemenet kylvetään suoraan avomaalle aikaisin keväällä.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Phacelia campanularia – kellohunajakukka
- Phacelia congesta – kutrihunajakukka
- Phacelia divaricata
- Phacelia grandiflora – loistohunajakukka
- Phacelia minor – suppilohunajakukka
- Phacelia parryi – sirohunajakukka
- Phacelia purshii – hentohunajakukka
- Phacelia tanacetifolia – aitohunajakukka
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pentti Alanko: ”Hunajakukat”, Tammen suuri puutarhakirja, osa 2, s. 163. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-3-11107-5
- ↑ Paavo Kallio, Arne Rousi: ”Hunajakukka”, Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 2, s. 489–490. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05492-9