Humphry Davy

Humphry Davy
Henkilötiedot
Syntynyt	17. joulukuuta 1778 Penzance, Englanti
Kuollut	29. toukokuuta 1829 (50 vuotta) Geneve, Sveitsi
Kansalaisuus	Englantilainen
Koulutus ja ura
Instituutti	Royal Society, Royal Institution
Oppilaat	Michael Faraday
Tutkimusalue	Kemia, fysiikka ja geologia
Tunnetut työt	Davyn lamppu, elektrolyysi, potaska
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Humphry Davy (17. joulukuuta 1778 Penzance, Englanti – 29. toukokuuta 1829 Geneve, Sveitsi) oli englantilainen kemisti. Hän oli sähkökemian uranuurtajia.

Elämä

Davy oli 16-vuotias, kun hänen puuseppäisänsä kuoli. Davystä tuli paikallisen lääkärin ja apteekkarin oppipoika. Hän innostui tekemään kemian kokeita luettuaan Antoine Lavoisier'n oppikirjan. Kokeidensa ansiosta Davy pääsi 19-vuotiaana Thomas Beddoesin Bristoliin perustaman pneumaattisen instituutin johtajaksi. Davy teki ensimmäisiä merkittäviä tutkimuksiaan ilokaasulla. Hän hengitti kaasua ja havaitsi, että sitä voi käyttää anestesiassa.

Davy oli professorina Lontoon Royal Institutionissa vuosina 1802–1812. Hänen luentonsa saavuttivat suurta suosiota. Vuonna 1812 Davy aateloitiin.

Davy valitsi assistentikseen Michael Faradayn vuonna 1813. He kehittivät yhdessä hiilikaivoksia varten turvallisen Davyn lampun. Davy toimi Royal Societyn puheenjohtajana 1820–1827. Hän kuoli Genevessä 1829. Davyn terveyttä olivat heikentäneet haitalliset kaasut, joita hän oli hengittänyt kokeita tehdessään.

Sähkökemian tutkimukset

Davy eristi useita alkuaineita elektrolyysin avulla. Davy yritti ensin hajottaa sähköllä potaska- ja soodaliuoksia, mutta tuloksena oli vain vetyä ja happea. Kun Davy vuonna 1807 käytti liuosten sijaan sulatettuja suoloja, hän pystyi eristämään kaliumia ja natriumia. Seuraavana vuonna Davy yritti hajottaa muun muassa kalkkia ja magnesiumoksidia, mutta hän ei saanut niitä sulamaan. Lopulta hänen onnistui eristää kalsiumia käyttämällä elohopeaa apuna. Samalla tavalla Davy eristi bariumin, strontiumin ja magnesiumin. Davy eristi booria boorihaposta kaliumin avulla samoihin aikoihin Joseph Louis Gay-Lussacin ja Louis Jacques Thénardin kanssa.

Davy ei ollut varma, olivatko hänen eristämänsä aineet alkuaineita. Hän epäili, että alkuaineiden lukumäärä voisi olla hyvinkin pieni ja yritti hajottaa muun muassa typpeä, rikkiä ja fosforia. Davy teki tutkimuksia myös oksimuriaattihapolla, jota Lavoisier oli pitänyt yhdisteenä. Oksimuriaattihappoa saatiin hapettamalla muriaattihappoa eli vetykloridia. Tuolloin ajateltiin tavallisesti, että kaikissa hapoissa oli happea ja että muriaattihappo oli hapen ja jonkin muun alkuaineen yhdiste. Davy tuli kokeidensa perusteella siihen tulokseen, että oksimuriaattihapossa ei ollut happea vaan että se oli happea muistuttava aine. Hän antoi aineelle nimen kloori. Lisäksi Davy osoitti, että muriaattihappo koostuu vedystä ja kloorista, joten happi ei ole happojen välttämätön ainesosa. Gay-Lussac ja Thénard tekivät jälleen vastaavia kokeita samaan aikaan.

Lähteet

• Hudson, John: Suurin tiede – kemian historia, s. 145–152. (Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5