Félicité de La Mennais

Félicité de Lamennais

Hugues Félicité Robert de Lamennais (19. kesäkuuta 1782 Saint-Malo, Ranska – 27. helmikuuta 1854 Pariisi) oli ranskalainen teologi, filosofi ja yhteiskunnallinen kirjailija.

Häntä kutsuttiin "1800-luvun Tertullianukseksi", ranskalaisen ultramontanismin isäksi ja yhdeksi aikansa Ranskan merkittävimmistä uskonnollisista ja yhteiskunnallisista ajattelijoista. Hänen mielipiteensä uskontoa ja valtiota koskevista asioista muuttuivat dramaattisesti hänen elämänsä aikana. Aluksi Lamennais kannatti valistusfilosofian aatteita, esitti sitten jyrkän katolisia näkemyksiä, mutta oli myöhemmin liberaalin kristillisyyden tai kristillisen sosialismin edelläkävijä.

Elämä

Lamennais ihastui poikana valistusfilosofian aatteisiin, mutta muuttui nuorukaisena jyrkästi katolilaiseksi, niinkuin näkyy hänen yhdessä veljensä kanssa julkaisemastaan esikoisteoksesta Réflexions sur l’état de l’église en France pendant le 18:e siècle et sur sa situation actuelle. Vuoden 1816 Lamennais vihittiin papiksi. Suurta huomiota herätti hänen kirjansa Essai sur l’indifférence en matière de religion (1817-1823). Siinä hän voimakkaasti hyökkäsi uudenaikaisen suvaitsevaisuuden ja yksityisen vapaan ajattelun kimppuun. Lamennais’n mukaan viimemainittu oli vienyt ateismiin ja hengelliseen kuolemaan. Ainoastaan ehdoton alistuminen katolisen kirkon erehtymättömään auktoriteettiin saattoi pelastaa ja uudistaa Euroopan yhteiskunnat. Myöskin niin sanotun gallikanismin hän tuomitsi. Teos saavutti paavin täydellisen hyväksynnän, ja Lamennaisille tarjottiin kardinaalin arvo, minkä hän kuitenkin hylkäsi.

Vuoden 1830 Heinäkuun vallankumouksen jälkeen Lamennais yhdessä Jean-Baptiste Henri Lacordairen ja Charles Forbes René de Montalembertin kanssa alkoi julkaista aikakauskirjaa L’avenir, jonka tunnuslauseena oli "Jumala ja vapaus". Hän vaati täydellistä vapautta joka alalla: omantunnonvapautta, opetusvapautta, painovapautta, kokoontumisvapautta, mutta tämä vapaus oli yhdistettävä paavin rajattomaan valtaan ja sen edellytyksenä oli kirkon ja valtion ero. Tämä "vapaamielinen ultramontanismi" ei ollut katolisen kirkon johtaville piireille mieleen, ja vuonna 1832 paavi tuomitsi Lamennais’n vapaamieliset aatteet vääriksi. Lamennais alistui ensin, mutta rikkoi pian kokonaan suhteensa paaviin ja katolisuuteen. Vuonna 1834 hän julkaisi vallankumouksellisen kirjansa Paroles d’un crovant, jossa hän syytti hengellisiä ja maallisia vallanpitäjiä kansojen sortamisesta ja uskonnon nimessä vaati kansan itsemääräämisoikeutta. Katolisuuden sijaan Lamennais nyt tahtoi asettaa kristillisyyden, uskonnollisen itsekkyyden sijaan kristillisen sosialismin. Tämänsuuntaisia ajatuksia hän esittää kirjoituksissaan Affaires de Rome (1836), De la religion (1841) ja varsinkin teoksessa Esquisse d’une philosophie (1841-1846), joka sekä aatteellisesti että kirjoitustapansa tähden on hänen paras tuotoksensa.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet valittiin vuonna 1848 Ranskan kansalliskokoukseen, jossa liittyi äärimmäiseen vasemmistoon. Vuoden 1851 vallankaappauksen jälkeen hän käänsi ranskaksi Dantea. Lamennais’n Oeuvres complètes ilmestyivät 1844, Oeuvres posthumes (1855-58), Oeuvres inédites (1866) ja Lettres inédites (1898).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Félicité de La Mennais Wikimedia Commonsissa