Hr. Ms. Soemba (1925)
Hr. Ms. Soemba | |
---|---|
Hr. Ms. Soemba |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Mij Feijenoord, Schiedam |
Kölinlasku | 24. joulukuuta 1924 |
Laskettu vesille | 24. elokuuta 1925 |
Palveluskäyttöön | 12. huhtikuuta 1926 |
Loppuvaihe | romutettu 12. heinäkuuta 1985 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
1 480 t (standardi) 1 822 t (kuormattu) |
Pituus | 75,6 m |
Leveys | 11,5 m |
Syväys | 3,6 m |
Koneteho | 2 000 shp |
Nopeus | 15 solmua |
Miehistöä | 145 |
Aseistus | |
Aseistus |
3 × 150 mm No.7 -tykkiä 1 × 75 mm tykki 4 × .50" Browning -konekivääriä |
Hr. Ms. Soemba (runkonumerot T199, HX1 ja A891) oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston Flores-luokan tykkivene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Flores-luokka
Alus tilattiin Mij Feijenoordilta Schiedamista ja sen köli laskettiin 24. joulukuuta 1924. Alus laskettiin vesille 24. elokuuta 1925 ja se otettiin palvelukseen 12. huhtikuuta 1926 laivueenjohtajana Alankomaiden Itä-Intian laivastolle (holl. Indische Militaire Marine).[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 15. elokuuta 1926 Den Helderistä Hollannin Itä-Intiaan yhdessä sisaraluksensa Hr. Ms. Floresin kanssa. Alukset matkasivat Sevillan, Tunisin, Port Saidin, Adenin ja Colombon kautta ja ne saapuivat Bataviaan 18. elokuuta.[1]
Flores ja Soemba lähtivät 5. maaliskuuta 1927 koulutuspurjehdukselle Singaporeen ja Saigoniin. Purjehdus päättyi Bataviaan 28. maaliskuuta.[2]
Saksan hyökätessä Alankomaihin 10. toukokuuta 1940 alus oli Poelau Samboessa. Alus koulutti uusia merisotilaita 15. lokakuuta alkaen. Alankomaat julisti sodan Japanille 8. joulukuuta 1941, jolloin alus oli Soerabajassa vartiolaivana. Alus suojasi 15. joulukuuta miinalaivoja Hr. Ms. Krakatau ja Hr. Ms. Gouden Leeuw, jotka laskivat Soerabajan edustalle Madoeransalmeen miinasulut. Soemba oli 1. tammikuuta 1942 Riouwin saaristossa ja se joutui 13. tammikuuta kolmen japanilaisen lentokoneen maaliksi kärsimättä vaurioita. Seuraavana päivänä alus siirtyi Sumatralle Lamponginlahdelle, jonne se saapui 19. tammikuuta.[1]
Lamponginlahdelle saapumista seuraavana päivänä alus suojasi muiden alueella olevien alusten kanssa RMS Aquitaniaa, jolla kuljetetut joukot siirrettiin pienempiin aluksiin edelleen kuljetettaviksi. Soemba liitettiin 21. tammikuuta Soendansalmen valvontaosastoon.[1]
Aluksen päällikkö sai 16. helmikuuta johtaakseen Itä-Sumatran Oosthavenin evakuoinnin, kun alueen puolustus oli romahtanut. Alus joutui 25. helmikuuta lentokoneen maaliksi ollessaan ankkurissa Jaavalla lähellä Merakia. Aluksella sai surmansa yksi miehistönjäsen W. G. van der Wel sai myöhemmin ansiomerkin rohkeudestaan jatkettuaan taistelua 75 millimetrin tykillä haavoituttuaan.[1]
Alus sai 27. helmikuuta käskyn siirtyä tankkaamaan Pagai saarille Veeckensbaaihin, jossa laivaston tankkeri Hr. Ms. Tan 8 odotti. Alus sai käskyn kohdata alankomaalainen höyryrahtialus Siberg, joka oli lähetetty Jaavalle evakuoimaan joukkoja. Soemba etsi alusta 10. maaliskuuta asti tuloksetta, minkä jälkeen se lähti Colomboon. Miehistö oli hylännyt Sibergin Wijnkoopsinlahdelle ilmahyökkäyksen jälkeen. Myöhemmin japanilaiset ottivat haltuunsa vahingoittumattomana hylätyn aluksen.[1]
Alus saapui 15. maaliskuuta Colomboon, mistä se lähti 28. maaliskuuta Bombayhin telakalle. Alus siirrettiin 31. maaliskuuta telakalle, mistä se vapautui 17. huhtikuuta. Alus lähti Hormuzinsalmeen, jossa se liittyi Hormuzin suojaksi koottuun osastoon. Virallisesti se liitettiin osastoon 22. huhtikuuta.[1]
Alus oli 1. syyskuuta Basrassa, jossa se oli 7. syyskuuta asti. Alus erkani Hormuzin osastosta 4. joulukuuta, kun se suojasi saattueen Bombayhin ja Trincomaleehen. Alus palasi 6. tammikuuta 1943 Bombayhin, jossa se siirrettiin huollettavaksi. Alus myös maalattiin Välimerellä käytettyihin väreihin.[1]
Välimerellä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 30. huhtikuuta 1943 Bombaystä Adenin, Suezin ja Port Saidin kautta Aleksandriaan, jonne se saapui 16. toukokuuta. Alus suojasi 23.-30. toukokuuta Benghazin ja Aleksandrian välisiä saattueita. Alus saapui 6. kesäkuuta Susanlahdelle, jossa se liittyi Force G:hen.[1]
Alus suojasi 3. heinäkuuta Aleksandriasta lähtenyttä saattuetta KWS16. Saksan laivaston sukellusvene U-453 upotti 5. heinäkuuta brittiläisen rahtialus Shahjehan torpedoimalla. Soemba oli 8. heinäkuuta tankattavana Tripolissa, minkä jälkeen se liittyi sisaraluksensa Hr. Ms. Floresin kanssa Sisiliaan joukkoja kuljettaneeseen saattueeseen MWF36. Seuraavana päivänä alukset liittyivät Bark East sektorin maihinnousuun. Soemba tuki maajoukkojen taistelua 14. heinäkuuta saakka.[1]
Alusta lähri Syrakusan kautta Augustaan 15. heinäkuuta ja seuraavana päivänä se ampui Cataniaan ja Mister biancoon. Alus oli 19. heinäkuuta edelleen Cataniassa tulituessa, jolloin se ampui alas Saksan ilmavoimien Messerschmitt Me 109F -hävittäjän. Tehtävästä vapauduttuaan alus lähti Maltalle, missä se oli kattilahuollossa aina 27. heinäkuuta saakka.[1]
Alus joutui 5. elokuuta rannikkotykistön tuleen lähellä Pozillaa etsiessään tulituspaikkaa. Yksi kranaatti osui komentosillalle surmaten aluksen päällikön komentaja Sterkenburgin ja haavoittaen kolmea muuta. Seuraavana päivänä surmansa saanut päällikkö haudattiin sotilaallisin menoin Augustan hautausmaahan. Alus palasi 9. elokuuta tulituspaikalle hiljentäen rannikkopatterin ja toisen patterin 12. elokuuta.[1]
Soemba ja tykkivene HMS Scarab tulittivat 13. elokuuta risteysaluetta lähellä Taorminaa. Alus vapautui Sisilian operaatioista 17. elokuuta liittoutuneiden vallattua saaren. Aluksen peräsimestä havaittiin vika, joka pakotti sen siirtymään Bizerteen telakalle 27. elokuuta. Vika esti alusta osallistumasta Salernon maihinnousuun operaatio Avalancheen.[1]
Alus vapautui 31. elokuuta telakalta ja se suojasi 28. syyskuuta saattueita Bizertan ja Palermon välillä 4. lokakuuta asti. Alus jatkoi saattueiden suojaamista Bizertan, Gibraltarin ja Aleksandrian välisillä reiteillä 2. joulukuuta saakka, minkä jälkeen se oli huollettavana Aleksandriassa. Myöhemmin alus vieraili Haifassa, mikä tarjosi miehistölle vapaa hetken.[1]
Alus lähti 25. joulukuuta Haifasta saattuetta suojaten La Valettaan Maltalle, jonne se saapui tammikuussa 1944. Alus kuului 22. tammikuuta sisaraluksensa kanssa lähelle Anziota koottua kontra-amiraali T. H. Toubridgen Peter Forcea. Aluksella tapahtui tulitoiminnan aikana putkiräjähdys, joka haavoitti useita miehistönjäseniä. Alus tulitti 24., 25. ja 27. tammikuuta Anzion kohteita ja se lähti 28. tammikuuta alueelta tankattavaksi Napoliin, jonne alus saapui 30. tammikuuta.[1]
Alus lähti 1. helmikuuta Napolista tulitukiosastoon Gaetan rannikolle. Flores vapautti aluksen tehtävästä, kun havaittiin tykissä No.2 olevan halkeamia. Soemba palasi 4. helmikuuta Napoliin, josta se suojasi saattueita Maltalle, Tripoliin ja Gibraltarille.[1]
Britteinsaarilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 25. helmikuuta sisaraluksensa kanssa Maltalta Britteinsaarille vaihtaakseen käyttökelvottomat tykit uusiin. Alukset saapuivat 14. maaliskuuta Portsmouthiin, jossa ne siirrettiin laivastontelakalle huoltoon.[1]
Alankomaiden meriministeri vara-amiraali Furstner vieraili 16. maaliskuuta esikuntapäällikkönsä kontra-amiraali Termijtelenin kanssa aluksella. Kuningatar Wilhelmina vieraili 22. maaliskuuta aluksella, jolloin osa miehistönjäsenistä palkittiin ansioistaan kunniamerkein. Toukokuun lopulla alus palasi sisaraluksensa kanssa palvelukseen aloittaen tykistöharjoitukset.[1]
Alus suojasi 3.-5. kesäkuuta saattueita Englannin etelärannikolla. Normandian maihinnousun alettua 6. kesäkuuta alus liitettiin Yhdysvaltain vastuulla olevalle Utah-sektorille risteilijöiden HMS Hawkinsin ja HMS Enterprisen kanssa. Soemba tulitti ensimmäisen päivänä aikana kahta rannikkolinnaketta ja ilmatorjunta-asemia. Alus tulitti 10. kesäkuuta alkaen rannikkopattereita pääosin päällikkönsä osoittamiin maaleihin yhdysvaltalaisten jättäessä aluksen johtamisen vähälle huomiolle. Alus lähti 12. kesäkuuta Plymouthiin täydentämään ammuksia, korjaamaan kaikuluotaimen ja tutkan sekä vastaanottaakseen lyhytaaltovastaanottimen.[1]
Soemba sai 27. kesäkuuta käskyn vapauttaa sisaraluksensa brittiläisten valvomalta sektorilta, jonne se saapui 29. kesäkuuta aloittaen tulitoiminnan. 700 metrin päässä ankkurissa olevaan HMS Dragoniin osui 8. heinäkuuta kello 07.30 minisukellusveneen laukaisema torpedo. Saksalainen lentokone pudotti 10. heinäkuuta aluksen ympäristöön miinoja, joista kaksitoista räjähti osuessaan veteen. Alus säilyi kuitenkin vaurioitta.[1]
Alus saapui 11. heinäkuuta Portsmouthiin, jossa sen tykit tarkastettiin. Tarkastuksessa havaittiin tykkien olevan jälleen käyttökelvottomassa kunnossa, mutta korvaavia ei ollut saatavissa. Alus lähti 20. heinäkuuta saattueen mukana Lontooseen, jossa se ankkuroitui Shadwell New Basiniin.[1]
Alankomaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1944 lopulla Alankomaiden laivastoesikunta pyysi Britannian amiraliteetilta aluksen muuttamista tutkajärjestelmien koulutusalukseksi, mihin saatiin hyväksyvä vastaus. Toukokuussa 1945 alus lähti Chathamin kautta Grangemouthiin muutettavaksi tutkajärjestelmien koulutusalukseksi. Muutostyöt saatiin päätökseen toukokuussa 1946. Alus lähti 15. kesäkuuta Den Helderiin.[1]
Muutostöiden aikana aluksen aseistus poistettiin ja etummaista mastoa siirrettiin edemmäs vasten panssaroitua tulenjohtotornia. Aluksen silta suljettiin ja alukselle asennettiin suuri joukko erilaisia tutkajärjestelmiä, jotka olivat käytössä Alankomaiden laivaston aluksilla. Näitä olivat:[3]
- Etumastoon kauko ilmavalvontatutka tyyppi 281 ja sen yläpuolelle omakonetunnistusjärjestelmä tyyppi 243. Vastaavat järjestelmät oli asennettu kahteen Britanniasta hankittuun lentotukialukseen
- Komentosillan katolle merivalvontatutka tyyppi 271/272, joka oli käytössä Batjan-luokan vartioaluksilla sekä Hr. Ms. Jan van Brakelilla ja Hr. Ms. Johan Maurits van Nassaulla
- Etumaston vasempaan reunaan ilmavalvontatutka tyyppi 291, joka Britannialta saaduissa N- ja S-luokkien hävittäjillä sekä kahdella T-luokan sukellusveneellä
- Komentosillan eteen meri- ja ilmavalvontatutka sekä korkeusilmaisin tyyppi 277, joka oli lentotukialuksilla
- Keskilaivaan sijoitettuun tappimastoon merivalvontatutka ja korkeusilmaisin tyyppi 268, joka oli asennettu sukellusveneisiin
- Päämastoon meri- ja ilmavalvontatutka tyyppi 293, joka oli sekä lentotukialuksilla että hävittäjillä.
1940-luvun lopulla Alankomaiden laivasto sai riittävät koulutustilat maihin, jolloin tarve aluksen koulutuskäytölle väheni. Alus poistettiin palveluksesta 4. lokakuuta 1949, jonka jälkeen se muutettiin lentokoneiden opastusalukseksi. Muutostyöt tehtiin laivastontelakalla Den Helderissä ja alus palasi palvelukseen 1. kesäkuuta 1951. Töiden aikana aluksen tulenjohtotorni poistettiin. Aluksen kansirakenteita laajennettiin sekä etu- että takakannella. Sodanaikainen etumasto korvattiin verkkorakenteisella samoin kuin verkkorakenteinen päämasto asennettiin. Aluksen aseistusta palautettiin asentamalla komentosillan kummallekin puolelle 20 millimetrin ilmatorjuntatykki ja kaksi yksiputkista 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä aluksen perään. Aluksen tutkajärjestelmistä vain lentokoneisiin liittyvät säilytettiin eli tyypin 281 tutka etumastossa, tyypin 277 etummaisten kansirakenteiden päällä ja tyypin 293 tutka päämastossa. Lisäksi alukselle asennettiin komentosillan eteen MF/DF-järjestelmä ja VHF/DF-järjestelmä päämaston kärkeen.[1][4]
Alus osallistui Hr. Ms. Pelikaanin (ex- HMS Thruster) kanssa moniin sodan ajan jälkeisiin harjoituksiin vastaavan Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Boxerin kanssa. Alus myös osallistui Naton harjoitus Verityyn 1949, Factotumiin 1951, Castanetsiin ja Momentumiin 1952, Marineriin 1953 ja Hauliin 1954.[4]
Lähes 30 vuotta palveluksessa ollut Soemba poistettiin 1. tammikuuta 1956 alusluettelosta. Aluksesta tehtiin laivastontelakalla Den Helderissä sukeltajien koululaiva ja se sijoitettiin Den Helderiin. Alus poistettiin 9. kesäkuuta 1985 palveluksesta ja se hinattiin 12. heinäkuuta Antwerpeniin romuttamoon, joka oli maksanut hylystä 85 000 floriinia.[1]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikköinä olivat[1]:
- komentajakapteeni Johan Christiaan Cornelis 25. huhtikuuta 1940 - 17. tammikuuta 1941
- komentaja Petrus Johannes Gerrit Huijer 17. tammikuuta 1941 - 25. huhtikuuta 1943
- komentaja Joseph Johan Matthijs Sterkenburg 25. huhtikuuta - 5. elokuuta 1943 (kuollut)
- luutnantti Anthonie van Miert 5. elokuuta - 1. syyskuuta 1943
- luutnantti Pieter Atzo de Boer 1. syyskuuta - 28. lokakuuta 1943
- luutnantti Henri Herman Laurens Propper 28. lokakuuta 1943 - 26. elokuuta 1944
- luutnantti Theodoor Brunsting 26. elokuuta - 22. lokakuuta 1944
- luutnantti Sako Lambertus de Jong 22. lokakuuta 1944 - 6. elokuuta 1945
- luutnantti Hendrik Anthonius van oorde 6.-19. elokuuta 1945
- luutnantti Jacobus Johannes Hogendoorn 19. elokuuta 1945 - 21. joulukuuta 1946
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Cruijff, Henk C.: HNLMS Soemba: Radar-Instruction & Aircraft-Direction Ship, 1946-1954. Warship 2012, 2011, XXXIV. vsk, s. 170-172. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-156-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hr. Ms. Flores - Hr. Ms. Soemba |
Edeltäjä: Gruno-luokka – Seuraaja: Hr. Ms. Johan Maurits van Nassau |