Hr. Ms. Karel Doorman (R81)
| Hr. Ms. Karel Doorman | |
|---|---|
 Karel Doorman ja risteilijä De Zeven Provinciën |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 3. joulukuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 30. joulukuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 1. huhtikuuta 1948 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 15. lokakuuta 1968 Argentiinalle |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 19 900 t |
| Pituus | 192 m |
| Leveys | 24,4 m |
| Syväys | 7,5 m |
| Koneteho | 40 000 hv |
| Nopeus | 24 solmua |
| Miehistöä | 1 300 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
12 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 42 × lentokonetta |
Hr. Ms. Karel Doorman (viirinumero R81) oli toisen maailmansodan lopulla valmistunut Colossus-luokan lentotukialus, jonka Alankomaiden hallitus osti Britannialta. Alus oli uransa aikana myös sekä Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Venerablena että Argentiinan laivastossa nimellä ARA Veinticinco de Mayo.
Alus siirrettiin huhtikuussa 1947 reserviin, minkä jälkeen se ankkuroitui Plymouthiin. Alus sijoitettiin myyntilistalle. Alankomaiden hallitus osti aluksen 1. huhtikuuta 1948. Alus kunnostettiin luovutettavaksi Alankomaiden laivastolle, joka otti sen palvelukseensa 28. toukokuuta nimellä Hr.Ms. Karel Doorman.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen lentokalusto koostui aluksi Hawker Sea Fury FB.11 -hävittäjäpommittajista ja Fairey Firefly AS.4 ja AS.5 -sukellusveneentorjuntakoneista, jotka myöhemmin korvattiin 23 Alankomaissa lisenssivalmistetulla Hawker Sea Fury FB.51 -koneella.[1][2]
Alus siirrettiin 1954 modernisoitavaksi Wilton-Fijenoordin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 1958. Telakalla lentokansi vahvistettiin ja laajennettiin mahdollistamaan kahdeksan asteen laskeutumisalue. Alukselle asennettiin samanaikaisen nousun ja laskun mahdollistava peilijärjestelmä, höyrykatapultti ja uudet jarruvaijerit. Lisäksi aluksen siltarakenteita muutettiin ja savuhormeja muokattiin.[1][2]
Alukselle asennettiin uusi tutkajärjestelmä, jonka antennit olivat silmiinpistäviä huollon jälkeen. Aluksen lentokonekalustoksi vaihdettiin laivue brittiläisvalmisteisia Hawker Sea Hawk FGA.6 -hävittäjäpommittajia, laivue Grumman TBM-3S ja TBM-3W Avengereita, jotka korvattiin Yhdysvalloista ja Kanadasta ostetuilla Grumman S2F-1 Tracker- ja HO4S-3-koneilla sekä HSS-1-sukellusveneentorjuntahelikoptereilla.[1][3]
Trackerit olivat ydinasekykyisiä, joten ne kykenivät kuljettamaan monikäyttöisiä Yhdysvaltain B57-ydinpommeja. Pommien kuoret oli sijoitettu alukselle, mutta ydinmateriaali oli varastoitu Englantiin Yhdysvaltain valvontaan.[4]
Alukselle asennettiin 1966 HMS Leviathanista poistetut uudet höyryturbiinit sekä kattilat. Aluksen konehuoneessa syttyi 1968 tulipalo, mutta sen aiheuttamat vauriot korjattiin pikaisesti aluksen luovuttamiseksi Argentiinalle. Argentiinan laivasto otti aluksen palvelukseensa 12. maaliskuuta 1969 nimellä ARA Veinticinco de Mayo.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2 (englanniksi)
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karel Doorman (englanniksi)
| HMS Colossus - HMS Glory - HMS Venerable - HMS Vengeance - HMS Perseus - HMS Pioneer - HMS Warrior - HMS Theseus - HMS Ocean - HMS Triumph |
| Edeltäjä: Implacable-luokka – Seuraaja: Majestic-luokka |