Hr. Ms. De Ruyter (1935)

Hr. Ms. De Ruyter
Hr. Ms. De Ruyter
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Wilton Fijenoord telakka, Schiedam
Kölinlasku	16. syyskuuta 1933
Laskettu vesille	11. maaliskuuta 1935
Palveluskäyttöön	3. lokakuuta 1936
Poistui palveluskäytöstä	uponnut 28. helmikuuta 1942 Jaavanmerellä
Tekniset tiedot
Uppouma	6 545 t (standardi)
Pituus	170,9 m
Leveys	15,7 m
Syväys	5,1 m
Koneteho	66 000 hv
Nopeus	32 solmua (59 km/h)
Miehistöä	435 (max)
Aseistus
Aseistus	7 x 150 mm tykkiä 10 x Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 8 x .50" Browning konekivääriä 2 x Fokker C.XXIW -kellukekonetta
Infobox OK

Hr. Ms. De Ruyter oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston kevyt risteilijä, joka oli samalla luokkansa ainoa alus.

Alus suunniteltiin alun perin 5000 tonnin uppoumalla ja kevyemmin aseistettuna talousvaikeuksien ja rauhanliikkeen vuoksi. Suunnitteluvaiheen aikana alukselle lisättiin yksi tykkitorni ja sen panssarointia lisättiin. Sen köli laskettiin 16. syyskuuta 1933 ja alus laskettiin vesille seuraavana vuonna. Alus valmistui 3. lokakuuta 1936. Aluksen ensimmäisenä päällikkönä oli A. C. van der Sande Lacoste.

Valmistus

Laivaston esikunnan suunnitelmissa oli kolmannen risteilijän hankkiminen, kun Java-luokan kolmannen aluksen Hr. Ms. Celebesin tilaus oli peruutettu. Hanke oli kuitenkin toistuvasti siirtynyt eteenpäin taloudellisten ja poliittisten ongelmien vuoksi. Ajan kuluessa Java-luokan alusten suunnitelmat vanhenivat, mikä pakotti uuden aluksen suunnittelun aloittamisen.

Useita Alankomaiden Itä-Aasian puolustussuunnitelmia luotiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja niihin liittyen laskettiin alueella tarvittavan laivastotarve, joka vaihteli kahdesta neljään risteilijään ja niitä täydentäviin hävittäjiin ja sukellusveneisiin. Yksikään suunnitelmista ei kuitenkaan saanut poliittista hyväksyntää. Hallitus teki 1930 päätöksen kolmannen risteilijän hankkimisesta, mutta taloudellinen tilanne pakotti laskemaan vaatimuksia.

Aluksen uppouma ei saanut ylittää 5250 tonnia ja sen aseistuksean olisi kolme kuuden tuuman kaksoistykkitornia. Sen suoja ja toimintasäde vastaisivat Java-luokkaa. Voimakas vähemmistö kuitenkin vastusti noin heikon aluksen tilaamista, mutta vasta 1932 hyväksyttiin paranneltu suunnitelma. Sen mukaan lisättiin seitsemäs kuuden tuuman tykki ja uppoumaa kasvatettiin. Sähköhitsaus sekä keveät metalliseokset mahdollistivat kasvattaa runkoa, joka jaettiin kahteenkymmeneenyhteen vesitiiviiseen osastoon.

Aluksen lopulliset suunnitelmat, joihin oli lisätty 50 millimetrin torpedovyö vesirajaan. Vyö jatkui etummaisesta ammusvarastosta takimmaiseen ja se kapeni takaosastaan 30 millimetriin. Vyön kokonaispituus oli täten 405 jalkaa ja sen korkeus 12 jalkaa. Aluksen kansi oli 30 millimetriä paksu samoin kuin pääaseiden tornit, takimmaiset vedenpitävät seinät, tulenjohtotorni ja tykkiasemat.

Java-luokasta poiketen aluksella oli ainoastaan kaksi akselia. Aluksen De Scheldessä suunnitellut kattilat oli asennettu pareittain kolmeen erilliseen tilaan, joista etummaisessa oli ainoastaan kaksitoista poltinta ja muissa kahdeksantoista. Kattiloihin oli kytketty Parsonsin turbiinimoottorit, jotka oli koottu De Scheldessä ja ne tuottivat 66000 hevosvoimaa. Aluksen suunniteltu maksiminopeus oli 32 solmua. Risteilynopeudelle asennettuna koneet tuottivat 3300 hv, millä saavutettiin 17 solmun nopeus.

Palvelus

De Ruyter palveli toisessa maailmansodassa Alankomaiden Itä-Intiassa, jossa se osallistui sodan alun japanilaisten tuloksettomaan pysäyttämiseen. Alus vaurioitui 4. helmikuuta 1942 ilmahyökkäyksessä, mutta vauriot eivät olleet vakavia ja se osallistui taisteluun Badungan salmessa 18. helmikuuta.

Alus oli 27. helmikuuta alankomaalaisen kontra-amiraali Karel Doormanin lippulaivana Jaavanmeren taistelussa. Jaavan pohjoisrannikon edustalla ABDAn laivasto-osasto joutui Keisarillisen Japanin laivaston raskaiden risteilijöiden Nachin ja Haguron yllättämäksi. De Ruyteriin osui yksi Long Lance torpedo, joka upotti sen seuraavana päivänä. Aluksen mukana menehtyi 345 miestä mukaan lukien kontra-amiraali Doorman sekä aluksen kapteeni Eugène Lacomblé.

Aluksen hylky löydettiin sodan jälkeen ja se on julistettu haudaksi. Ainoastaan laivakello on nostettu ja sitä säilytetään Kloosterkerkissä Haagissa.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)