Housut naisten vaatteina

Housut ovat ensimmäisen kerran tallentuneet historiaan paimentolaiskansojen vaatteena kaikkialla Länsi-Euroopassa. Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että sekä miehet/pojat että naiset/tytöt käyttivät housuja muinaisissa kulttuureissa. Nykyhistoriassa housut ovat kuitenkin olleet vain miesten ja poikien vaate. Tämä ei useinkaan ollut pelkästään tapakulttuuriin kuuluva asia vaan siitä oli säädetty lakejakin.

Yhdysvaltojen eri kaupungit hyväksyivät 1800- ja 1900-luvulla lainsäädäntöä, joka kielsi naisia ja tyttöjä käyttämästä housuja. San Franciscon valvontalautakunta hyväksyi yhden tällaisen lain vuonna 1863. Tämä laki teki julkiseen esiintymisestä vastakkaisen sukupuolen vaatteissa (miehet naisen vaatteissa tai naiset miesten vaatteissa) laittomaksi. Samanlaiset lait olivat jo voimassa Chicagossa (hyväksyttiin 1851) ja Columbuksessa, Ohiossa (hyväksyttiin vuonna 1848). Lisälakeja ristiinpukeutumista vastaan otettiin voimaan Houstonissa, Texasissa (hyväksyttiin vuonna 1864) ja Orlandossa, Floridassa (asettu voimaan vuonna 1907). Myös muissa lähes kahdessakymmenessä Yhdysvaltojen kaupungissa oli nämä lait. Lisää ristiinpukeutumista koskevia lakeja otettiin käyttöön pitkälle 1900-luvulla. Ne tulivat voimaan Detroitissa, Michiganissa ja Miamissa, Floridassa vielä 1950-luvulla.

Pukeutumisen varhainen muutos

Vuonna 1851 varhainen naisten oikeuksien puolestapuhuja Elizabeth Smith Miller esitteli Amelia Bloomerin vaatteen, jota alun perin kutsuttiin ”turkkilaiseksi mekoksi” (polvipituiset hameet turkkilaistyylisten vaatteiden päällä). Bloomer työskenteli myöhemmin mekon parissa ja mainosti sitä. Mukana oli ohjeet mekon tekoon. Mekot nimettiin myöhemmin bloomereiksi.

Mary Edwards Walker pukeutuneena housuihin noin vuonna 1870.

Toinen nainen, joka kannatti julkisesti pukeutumismuutoksia, oli Mary Edwards Walker. Hän oli abolitionisti 1800-luvulla ja sisällissodan kirurgi. Walker käytti bloomereita työskennellessään sotasairaalassa. Vuonna 1871 hän kirjoitti, että naisten pukeutumisen tulee: "suojata henkilöä ja sallia liikkumis- ja kiertovapaus, eikä tehdä pukeutujasta sen orjaa". Walker käytti julkisesti miesten housuja. Tästä syystä hänet pidätettiin useita kertoja New Yorkissa vuodesta 1866 alkaen. Myös muita naisia pidätettiin samankaltaisesta käytöksestä 1800-luvulla.

Kulttuurien muuttuminen

Yhdysvallat ja Eurooppa

1890–1914

1800-luvun lopulla pariisilaiset naiset ja tytöt käyttivät bloomereita useammin kuin englantilaiset ja amerikkalaiset naiset. Tämä saattoi johtua siitä, että bloomerit esiteltiin muodikkaina kaikkialla Ranskassa. Ranskassa muotikirjailijat vastustivat tätä. Vuoteen 1895 mennessä monet keskiluokan amerikkalaiset naiset ja tytöt olivat kuitenkin omaksuneet polkupyöräilyn ja bloomerit. Naiset ja tytöt alkoivat kutsua itseään "uusiksi naisiksi" yhteiskunnan vastustuksesta huolimatta. Samaan aikaan nämä varhaiset naisten ja tyttöjen housut ja housut monipuolistuivat pyöräilyn, seksuaalisen stimulaation ja voimistelun mukaan.

1914–1920

Ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) useissa maissa, kuten Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, määrättiin paljon naisia työskentelemään tehtaissa, erityisesti sotilasasetehtaissa. Nämä naiset palkattiin myös auttamaan ensimmäisen maailmansodan ponnisteluissa ja korvaamaan miehet palvelualoilla, kuten joukkoliikenteessä. Naisten housuista ja housuista tuli sosiaalisesti hyväksyttävämpiä ensimmäisen maailmansodan vuosina. Tätä pidettiin rohkeana, kun naiset rikkoivat normaaleja pukeutumissääntöjä.

1930-luku

1900-luvun näyttelijät Marlene Dietrich ja Katharine Hepburn kuvattiin 1930-luvulla usein housut yllään. Dietrich oli kuuluisa siitä, että hän esiintyi smokissa ja siihen sopivassa fedorassa (hattu) vuoden 1932 Ristinmerkin ensimmäisissä näytöksissä.

Eleanor Roosevelt (1884–1962) oli ensimmäinen first lady, joka esiintyi housuissa virallisessa tilaisuudessa. Hän oli vastuussa vuoden 1933 Easter Egg Rollista, kun hän käytti ratsastushousuja.

Toisen maailmansodan aikana (1939–1945) historia toisti itseään paljon suuremmassa mittakaavassa. Sodan aikana enemmän naisia kuin ensimmäisessä maailmansodassa leikkasi hiuksensa ja pukeutui housuihin. He tekivät tämän voidakseen työskennellä tehtaissa, kun miehet lähetettiin taistelukentille. Vuosina 1942–1945 amerikkalaisia naisia tuli työelämään enemmän kuin koskaan ennen.

1946–1959

Toisin kuin maailmansotien välisenä aikana, naisten housujenkäyttö otti kestävän askeleen eteenpäin toisen maailmansodan jälkeen. Niitä käytettiin vaatteina jokapäiväiseen käyttöön ja muotikannanottona. Sodan jälkeisinä vuosina housut olivat edelleen yleisiä seurustelussa, vapaa-ajalla ja puutarhanhoidossa. Mutta niitä lukuun ottamatta näyttelijät, kuten Katharine Hepburn, Audrey Hepburn (jotka eivät ole suoraan sukua Katharinelle, jolla on sama sukunimi), Coco Chanel ja Marlene Dietrich käyttivät housuja päivittäisessä elämässään. Kaiken kaikkiaan useimmat naiset ja tytöt kuitenkin palasivat hameiden ja mekkojen päivittäiseen käyttöön työpaikoilla, kuten toimistoissa, 1950-luvun puolivälissä ja loppupuolella. 1950-luvun lopulla, jolloin capri-housuista tuli erittäin suosittuja, suuret muutokset alkoivat näkyä.