Hoseritsa
Hoseritsa Кожерицы, Kožeritsy |
|
---|---|
Hoseritsa |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Leningradin alue |
Piiri | Lomonosovin piiri |
Kunta | Kosteritsa |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | entinen kylä |
Väkiluku | 0 |
Hoseritsa[1] (ven. Кожерицы, Kožeritsy) on entinen kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Kosteritsan kunnassa. Se sijaitsi Inkerin ylängöllä kymmenen kilometriä Kosteritsasta lounaaseen.
Kylän länsipuolelta on löydetty muinainen hautapaikka, joka käsitti 119 kumpuhautaa ja kaksi kivikehyshautaa. Paikka ei ole säilynyt.[2]
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Hoseritsassa asui 133 venäläisten ohella 51 savakkoa ja yksi äyrämöinen, jotka kuuluivat Serepetan luterilaiseen seurakuntaan[3]. Vuonna 1862 kylässä oli 38 taloa ja 193 asukasta[4]. Talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia[5].
1900-luvun alussa Hoseritsa kuului Porun kyläkuntaan. Sen asukkaat olivat venäläisiä, suomalaisia ja virolaisia. Talonpojat tekivät maanviljelyn ohella halkoja ja harjoittivat ajurin ammattia. Naiset olivat talvisin palvelijoina Pietarissa. Kylän ortodoksit kuuluivat Paastonkylän seurakuntaan. Luterilaisten lapset kävivät koulua Serepetassa.[5]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Hoseritsa muodosti aluksi oman, Metussin volostiin kuuluneen kyläneuvoston. Vuodesta 1922 lähtien se kuului Saastrovan ja välillä Porun kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 57 taloa ja 280 asukasta. Saastrovan kyläneuvoston keskus oli tuolloin Muhkovitsassa.[5]
Kylä tuhoutui toisen maailmansodan aikana, eikä sitä rakennettu uudestaan. Nykyään paikalla on huvilakylä Petergofskoje predmestje.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 2.2.2017.
- ↑ Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 80. Leningrad: LVVISU, 1990.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 75. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 150. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Sprosi u krajeveda (kysymys no 1186) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 2.2.2017.