Horatio Gates

Horatio Gates
Gilbert Stuart: Horatio Gates, 1793-1794
Henkilötiedot
Syntynyt	26. heinäkuuta 1727 Maldon, Ison-Britannian kuningaskunta
Kuollut	10. huhtikuuta 1806 New York City, New York, Yhdysvallat
Ammatti	sotilas
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet	Britannian armeija (1745-1769) Siirtokuntien armeija (1775-1783)
Taistelut ja sodat	Itävallan perimyssota seitsenvuotinen sota Yhdysvaltain vapaussota
Sotilasarvo	kenraalimajuri (Yhdysvallat) majuri (Britannia)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Horatio Lloyd Gates (26. heinäkuuta 1727 Maldon, Ison-Britannian kuningaskunta – 10. huhtikuuta 1806 New York City, New York, Yhdysvallat) oli brittiläinen ammattisotilas. Gates palveli Britannian armeijan upseerina Itävallan perimyssodassa ja seitsenvuotisessa sodassa, joiden jälkeen hän erosi Britannian armeijasta ja muutti Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltain vapaussodan sytyttyä Gates liittyi siirtokuntien armeijaan, jossa hän toimi kenraalina. Vapaussodan alussa Gates komensi siirtokuntien pohjoista armeijakuntaa, joka saavutti Gatesin johdolla yhden koko sodan suurimmista voitoista Saratogan taisteluissa vuonna 1776. Heinäkuussa 1780 Gatesista tehtiin eteläisen armeijakunnan komentaja, mutta hänen uransa yksikön komentajana loppui lyhyeen, kun armeijakunta kärsi seuraavassa kuussa murskatappion Camdenissa. Camdeninissa kärsittyjen tappioiden takia Gates siirrettiin syrjään kaikista johtotehtävistä, eikä hän osallistunut enää sotatoimiin.

Nuoruus, Itävallan perimyssota ja seitsenvuotinen sota

Horatio Gates syntyi 26. heinäkuuta 1727 Maldonissa, Englannin Essexissä. Gatesin isä oli tullivirkailija ja äiti Boltonin herttuattaren taloudenhoitaja. Gates aloitti sotilasuransa vuonna 1745, kun hän sai Boltonin herttuan myötävaikutuksen ansiosta luutnantin viran Britannian armeijasta. Luutnanttina hän taisteli Itävallan perimyssodassa Saksassa ja sai myöhemmin ylennyksen kapteeniksi.

Gates muutti 22-vuotiaana Pohjois-Amerikkaan, jossa hän palveli Britannian armeijassa. Kapteeni Gatesin ensimmäinen sota oli seitsenvuotinen sota (1754-63), jossa Gates taisteli ranskalaisia ja näiden kanssa liitossa olleita intiaaneja vastaan. Gates oli sodassa mukana epäonnistuneella Edward Braddockin tutkimusretkellä, jossa hän haavoittui heinäkuussa 1755 Monongahelan taistelussa. Sodan loppuun mennessä Gates oli edennyt majuriksi, eikä hänellä ollut enää mahdollisuuksia edetä korkeampaan asemaan. Vuonna 1769 Gates päätti erota armeijasta.

Yhdysvaltain vapaussota

Erottuaan armeijasta Gates muutti takaisin Englantiin. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1772 ja osti Berkeleyn piirikunnasta nykyisestä Länsi-Virginiasta oman plantaasin. Kun Amerikan vallankumous kolme vuotta myöhemmin alkoi, Gates liittyi itsenäisyyden kannattajien puolelle ja hänestä tehtiin siirtokuntien armeijan prikaatikenraali. Vuonna 1776 Gates ylennettiin kenraalimajuriksi ja pian tämän jälkeen hänet nimitettiin pohjoisen armeijakunnan komentajaksi. Ylennyksen taustalla olivat Gatesin suosio Uuden-Englannin asukkaiden keskuudessa ja se, että edellinen edellinen komentaja Philip Schuyler menetti Ticonderogan linnoituksen englantilaisille.

Lokakuussa 1776 Gatesin armeijakunta torjui kenraalimajuri Guy Carletonin hyökkäyksen New Yorkia vastaan. Seuraavana vuonna Gates torjui kahdessa taistelussa kenraalimajuri John Burgoynen yrityksen valloittaa New York. Gates ja Burgoyne kohtasivat kolmannen kerran 17. lokakuuta Saratogan taistelussa, jossa Gates pakotti Burgoynen 5 700 miehen vahvuisen armeijan antautumaan. Voitto Saratogassa oli siirtokuntien armeijalle hyvin merkittävä, ja sitä pidetäänkin yhtenä vapaussodan käännekohdista.

Pian Saratogan taistelun jälkeen Gates ja siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington riitaantuivat. Washington oli vihainen Gatesille, koska tämä ei ilmoittanut voitostaan heti hänelle eikä suostunut lähettämään Washingtonin hänelle lähettämiään apujoukkoja takaisin. Lisäksi Washington epäili, että Gates oli osallistunut Conway Cabal -nimellä tunnettuun epäonnistuneeseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää Washington armeijan ylipäällikkönä ja sijoittaa Horatio Gates hänen tilalleen. Marraskuussa 1777 Gates nimitettiin sotalautakunnan johtajaksi, mikä käytännössä katsoen teki Gatesista Washingtonin esimiehen. Miesten välit kiristyivät entisestään, kun Gates ryhtyi suunnittelemaan Kanadan miehittämistä kysymättä ensin Washingtonin mielipidettä asiasta.

Murskatappio Camdenin taistelussa päätti Gatesin sotilasuran.

Gates palasi sotatoimiin keväällä 1778, jolloin hän otti komentoonsa New Yorkiin ja Massachusettsiin sijoitettuja joukkoja. Heinäkuussa 1780 Gates nimitettiin Etelä-Carolinassa toimineen eteläisen armeijakunnan komentajaksi ja ryhtyi taistelemaan alueella olleita brittejä vastaan. Gates kohtasi 16. elokuuta 1780 brittijoukot Camdenin taistelussa, josta tuli yksi siirtokuntien armeijan suurimmista tappioista koko sodan aikana. Taistelussa Gates hyökkäsi 3 400 heikosti ruokitun ja punataudin heikentämän miehensä kanssa Camdenin tukikohtaa vastaan. Gatesin armeijaan kuului tuolloin 2 000 heikosti koulutettua miliisiä ja 1 400 sotilasta. Britannian kenraali Charles Cornwallis teki yhdessä 2 200 miehensä kanssa yllätysiskun Gatesin joukkoja vastaan. Tästä seuranneessa taistelussa Cornwallisin joukot murskasivat Gatesin armeijan. Cornwallis menetti taistelussa vain reilut 300 miestä, kun taas Gates menetti yli 2 000 miestä ja ison määrän kalustoa. Taistelun aikana Gates hylkäsi armeijansa, mikä tuhosi hänen maineensa sotilaana. Maineensa menettänyt Gates siirrettiin nopeasti syrjään johtotehtävistä. Gatesin toiminnasta aloitettiin virallinen tutkinta, mutta häntä vastaan ei koskaan nostettu syytteitä.

Camdenin taistelun jälkeen

Gates palveli armeijassa lyhyen aikaa uudelleen vuosina 1782–1783, mutta ei osallistunut enää sotatoimiin. Vuonna 1790 Gates myi plantaasinsa Länsi-Virginiassa, vapautti kaikki orjansa ja muutti uudelle tilalle New Yorkiin. New Yorkissa Gates toimi yhden kauden ajan New Yorkin lainsäädäntöelimessä vuosina 1800–1801.

Horatio Gates kuoli New Yorkissa 10. huhtikuuta 1806.