Hopeaheinät
| Hopeaheinät | |
|---|---|
 Hopeaheinä (Corynephorus canescens) Valokuva: Kristian Peters |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Yläkaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: |
Hopeaheinät Corynephorus P.Beauv. |
| Katso myös | |
Hopeaheinät (Corynephorus) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon kuuluva pienehkö kasvisuku. Sukuun kuuluu viisi lajia[1].
Hopeaheinät ovat monivuotisia, kasvutavaltaan tiiviisti mätästäviä ja yleisväritykseltään vihertäviä heiniä. Lehdet ovat kapeita, ja lehtitupet ovat punertavia. Kieleke on kalvomainen ja teräväkärkinen. Hopeaheinien kukinto on harsu röyhy, jonka tähkylät ovat sivuilta tasaisia ja kaksikukkaisia. Tähkylöiden kaleet ovat pitkähköjä, teräväkärkisiä ja keskenään suunnilleen yhtä suuria. Ulkokale on yksisuoninen ja sisäkale on kolmisuoninen. Ulkohelpeet ovat kalvomaisia, yksisuonisia ja vihneellisiä. Vihne on polvitaitteinen, tyveltä musta ja kärkeä kohti vaaleneva. Keskellä vihnettä on vaaleista karvoista muodostunut rengas.[2]
Suvun lajeista Suomessa on tavattu hopeaheinää (Corynephorus canescens), jota on havaittu muutamilta alueilta eteläisestä Suomesta, viime aikoina Kaakkois-Suomesta[3]. Etelä-Ruotsissa hopeaheinä on jo yleinen[2].
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Corynephorus canescens – hopeaheinä eli mätäshopeaheinä
- Corynephorus deschampsioides
- Corynephorus divaricatus
- Corynephorus fasciculatus
- Corynephorus macrantherus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Plant List (Corynephorus) The Plant List. 2013. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Borsttåtlar (Corynephorus) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.2.2018.
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Hopeaheinä (Corynephorus canescens) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.2.2018.