Hopeahärkki
| Hopeahärkki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Härkit Cerastium |
| Laji: | tomentosum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cerastium tomentosum |
|
| Katso myös | |
Hopeahärkki (Cerastium tomentosum) on kohokkikasveihin kuuluva valkokukkainen kasvi, joka muodostaa tiheitä mattomaisia kasvustoja. Sen varressa ja lehdissä on tiheästi valkoista karvaa. Hopeahärkki on kotoisin Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta, mutta se on levinnyt laajemmalle alueelle. Laji on suosittu koristekasvi ja villiintyy helposti.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-2.JPG)
Monivuotinen hopeahärkki kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja muodostaa tiheäitä, mattomaisia kasvustoja. Varret ja lehdet ovat tiheään valkokarvaisia, mihin myös lajin suomenkielinen nimi viittaa. Kukintohaaroissa on pelkästään hapsikarvoja. Lehdet ovat muodoltaan tasasoukkia tai kapeansuikeita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kooltaan 5–7 mm pitkä, teriö on noin kolme kertaa verhiön pituinen. Valkoiset terälehdet ovat matalaan kaksihalkoisia. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Kukkavarsien tyvellä on myös kukattomia tyvivesoja. Suomessa hopeahärkki kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pitkähkö, 10-liuskaisesti aukeava monisiemeninen kota.[1][2]
Hopeahärkki ja lähilaji ketohärkki (C. arvense) risteytyvät helposti.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopeahärkki on kotoisin Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Laji esiintyy luonnonvaraisena alkuperäislajina muun muassa Italiassa ja Krimin niemimaalla. Koristekasvina se on kuitenkin levinnyt paljon alkuperäistä esiintymisaluetta laajemmalle.[3] Suomessa hopeahärkkiä voi tavata luonnonvaraisena lähinnä eri puolilla Etelä-Suomea. Varsinkin Ahvenanmaalla laji on lähes vakiintunut luontoon. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta ja Etelä-Lapista.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäisellä esiintymisalueella hopeahärkki on vuoristoseutujen laji.[3] Viljelykarkulaisena sitä tavataan tienvarsilla, maankaatopaikoilla, pihoissa ja joutomailla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopeahärkki on yleinen puistojen ja kivikkopuutarhojen koristekasvi. Laji villiintyy luontoon varsin helposti.[3] Viljelylajikkeiden katsotaan useimmiten olevan hopeahärkin ja sitä paljon muistuttavien lähisukulaislajien, kuten nukkahärkin (C. biebersteinii), risteymiä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 110.
- ↑ a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
- ↑ a b c d Ålands flora 2010, s. 140.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hopeahärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.4.20012.
- ↑ Den virtuella floran: Silverarv (ruotsiksi) Viitattu 17.4.2012.