Honda CB 125

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
CB92, CB93, CB125
Honda CB 125 vuodelta 1971.
Honda CB 125 vuodelta 1971.
Historia
Valmistaja Honda
Valmistusmaa  Japani
Valm. vuosina 1959-1988
Moottori
Moottori Kaksisylinterinen, ajoviimajäähdytteinen, nelitahtinen rivitwin
11-13 kW (15-17.5 hv)
Kuutiotilavuus 125 cm³
Kulutus 2 - 3,5 l/100 km
Huippunopeus 125 km/h

Honda CB 125 on japanilaisen Hondan valmistama, katu- ja maantiekäyttöön tarkoitettu kevytmoottoripyörä. Se oli nelitahtinen ja kaksisylinterinen. CB 92:n seuraajia valmistettiin vuosina 1964-1988.

Kaksisylinterisen, 1980-luvulla kilpailun puristuksissa syrjäytyneen sarjan rinnalla Honda valmistaa yksisylinterisiä 125-kuutioisia malleja, esimerkiksi CB125 S:tä (s = single). Custom-tyyliä edustava A1-luokan Honda Rebel CA125 (1995-1999) käytti CB 125 -sarjan osia kuten sylinteriryhmää (männät samat kuin CB125TD:ssä), joskin sen sylinterikansi oli korkeatehoisia edeltäjiään matalampi ja tarkoitettu kahden sijaan vain yhdelle kaasuttimelle.

Historia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1961 Honda CB92
CB 200 (pitkälti saman näköinen kuin CB 125 K6/B6)
Honda CB125T 1. sarja pinnavanteilla
Vuosien 1983-1986 välillä valmistettu CB125TD.

125-kuutioisen CB:n juuret ulottuvat 1950- ja 1960-luvuille. Suomeen mallia alettiin tuoda suuremmissa määrin vasta 1970-luvun alussa kesäkuussa 1972 päätetyn ajokorttiuudistuksen myötä, minkä vuoksi vanhemmat CB-sarjan 125-kuutioiset kevyet moottoripyörät ovat Suomessa harvinaisia: TraFi-Ajoneuvotilastossa niitä on ollut rekisteröityinä vain yksittäisiä kappaleita. CB-kevytmoottoripyörät saavuttivat suuren suosion nuorison keskuudessa, johtuen niiden aikakaudelleen tyypillisestä urheilullisesta ulkonäöstä ja nelitahti-twin-moottorista. Ensimmäiset CB:t olivat malliltaan joko K3 tai K5, myöhemmin tulivat CB125 B6, CB125T ja viimeisenä CB125T Deluxe eli TD(C) ja TDE.

Mallihistoria 1959-1988

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1959: Hondan 125-kuutioisilla nelitahtitwin-moottoreilla varustettu mallisarja alkoi "Benly" CB92:stä, minkä oli Hondan sittemmin hyvin laajan CB-sarjan ensimmäinen edustaja[1]. Sen runko oli prässättyä terästä: Honda oli käyttänyt tätä runkotyyppiä jo vuoden 1949 Type D-mallista lähtien. Oy Otto Brandt Ab ja Honda Motor Company tekivät maahantuontisopimuksen vuonna 1959 - ensimmäisenä Euroopan maana[2] - ja vuonna 1960 CB92-mallien tuonti Suomeen alkoi yksittäiskappaleina. Japani ei tuolloin vielä ollut tunnettu laadukkaista tuotteistaan, minkä vuoksi CB92 Super Sport -urheiluversiossa peräti 15 hv tuottava, nimellistehonsa 10 500/min kierrosluvulla saavuttava[2], kokeissa 135 km/t huippunopeuden - enemmän kuin moni silloinen 350-kuutioinen moottoripyörä - saavuttanut CB92 törmäsi yleisön epäileviin ennakkoluuloihin, sitten koeajojen jälkeen ällistykseen Euroopassa[1], joskin Benly CB92SS-kilpamallilla osallistunut Michio "Moto" Kitano[1] oli jo vuoden 1959 "Mount Asama Volcano Race" -kilpailussa haastavalla 19,2 km Asama-maantieradalla[3] viimein kukistanut muiden tuolloin runsaslukuisten japanilaisvalmistajien tehdastiimit viimein myös 125-luokan voitollaan. Taneli Lepo ( -2013) taasen hämmästytti saavuttamalla jo vuonna 1960 Suomen 125-kuutioisten rata-ajon Suomen Mestaruuden[1], ja Brandt-mekaanikko Vidar Grönqvistin kilpailukuntoon valmistelema CB92 saavutti lisäksi luokkavoiton vuoden 1961 Päijänteen ympäriajossa.
  • 1964 CB92 korvautui putkikehtorungolla ja teleskooppikeulalla varustetulla, 4-vaihteisella CB93:lla.
  • 1968: CB125 K-sarja alkoi 5-vaihteiseksi muuttuneesta K1-mallista, mitä ei kuitenkaan vielä tuotu Suomeen.
  • 1972: CB125 K3 oli saatavilla kaksivärisellä säiliövärityksellä (valkoinen+kontrastiväri),
  • 1973: CB125 K5 sai aiempaa matalamman mutta leveämmän, pisaramuotoisen pa-säilion. Perinteisen Honda-punaisen (kuva; tietokaatikon punainen CB125 K) lisäksi tarjolla oli metallihohto- ja candyvärejä. Kuriositeettina CB125 K toimi aihiona[4], kun Honda Motor Co. ryhtyi lisenssiä vielä lunastamatta (CB125-moottoripyörän pohjalta, aihion piirteistä päätellen[4] ) vuosina 1971-1973 rakentamaan kiertomäntä- l. Wankel-moottorilla varustetun mp-prototyypin. Koepyörästä on olemassa kuva, mutta niukalti julkista tietoa. Honda hylkäsi sittemmin Wankel-kokeensa.
  • 1974 - 1976: CB125 K6/B6, jossa edessä mekaaninen levyjarru, pinnavanteet.
  • 1977: CB125 T, jossa suuria uudistuksia; K6/B6-kehtorungon sijaan CB125T:n eli kansankielessä "Twinin" moottori oli kantava osa alta avoimessa rungossa; Ulkonäkö uudistui ajan muotivirtausten mukaiseksi (kuva; rujokuntoinen punaoranssi CB125 T), ja pakoputkien äänenvaimentajat osoittivat K6/B6:n vaakasuunnan sijaan ylöspäin; polttoainesäiliöstä tuli 12-litrainen. Moottorista poistui sähköstartti ja tehoa tuli 1 kW lisää, eli tehoksi tuli 12 kW. Tässä CB125T:n ensi versiossa oli vielä pinnavanteet, ja edessä mekaaninen levyjarru (myös T2-versiossa) takapyörän rumpujarrun parina.
  • 1980 CB125 T2, minkä vanteiksi tulivat Hondan 1980-luvun vaihteessa monissa malleissa esitelemät, modulaariset Comstar-alumiinivanteet, sekä tärkeänä uudistuksena onnetonta 6V-valotehoa kohentanut 12V-sähköjärjestelmä. Comstar-vanteet toivat säästöjä valmistus-, huolto- ja korjauskustannuksissa pinnavanteisiin verrattuina, ne olivat myös edullisempia ja vähemmän valuvioile alttiita kuin valuvanteet, ja niistä oli sisärenkaattomilla renkailla varustettavia versioita: CB125 T2:ssa renkaat eivät vielä olleet TL-kelpoisia l. ne oli varustettava sisärenkailla.
  • 1983: CB125 T Deluxe, arkikielessä "Teedee", ja samalla täydellinen uudistus: Rungosta tuli jäykempi kuin edeltäjistään, asiakkaiden "liian peltisinä" vieroksumat Comstar-vanteet vaihtuivat myöhemmissä vuosimalleissa takaisin perinteisiin valuvanteisiin, joissa tubeless-renkaat olivat mahdollisia (kuva; myöhempi CB 125 TDx valuvanteilla ja tubeless-renkailla). Ulkonäkö koki suuren uudistuksen; vanhempien mallien muodot kehittyivät kulmikkaammiksi ja kookkaammiksi (polttoainesäiliön tilavuus kasvoi kahdella litralla neljääntoista litraan). Etulyhty kasvoi kokoa ja muuttui suorakaiteen muotoiseksi. Myös moottori koki uudistuksia: vaihteet välitettiin uudestaan, polkukäynnistys poistui kokonaan ja tilalle tuli pelkkä sähköstartti. Teho kasvoi kolmeentoista kilowattiin pakoputkia yhdistävän väliputken ansiosta. Vuosina 1982-1988 eri teho- ja malliversioina (CB125 TDC/TDE/TDJ) valmistetun sukupolven myynti Suomessa päättyi vuoteen 1986, kun tehokkaat 2-tahtiset kilpailijat - esimerkiksi suurmenestyksen saavuttanut Yamahan vesijäähdytteinen 2-tahtinen RD125LC ja sen kilpailijat - syrjäyttivät tehokilpailussa altavastaajiksi jääneet nelitahtiset kevytmoottoripyörät, joten CB125-twinien pitkä sarja päättyi Deluxe-malliin.

CB-malli on perinteisesti ollut herrasmiespyörä. Nelitahtimoottori on rakenteellisesti alakynnessä kaksitahtimoottoriin verrattuna, koska se pitää työtahtien välillä lepotahdin: samankaltaisen suorituskyvyn saavuttaakseen nelitahtimoottori tarvitsee siksi kaksitahtista korkeampaa kierroslukua. Nimellistehon kierrosluku oli 125-kuutioisissa Honda-twineissä alkaen Benly CB92:stä jo 1950- ja 1960-luvun vaihteessa aluksi epäluuloja kestävyydestä herättävät[1], yli 10 000 k/min, ja myöhemmissä versioissa vieläkin korkeampi.

Moottorina CB:ssä on ilmajäähdytteinen, 124-kuutioinen kaksisylinterinen rivimoottori, joka kehittää tehoja jopa 17,5 DIN hv / 11500 rpm.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkki ja malli CB 125 SS CB 125 SS CB 125 K CB 125 K CB 125 T/T2 CB 125 TDC
Vuodet 1965–1966 1967–1969 1970–1974 1974–1976 1977–1982 1983–1986
Moottori Kaksisylinterinen, ajoviimajäähdytteinen, nelitahtinen rivitwin
Iskutilavuus 124,6 cm³ 124,6 cm³ 124 cm³ 124 cm³ 124 cm³ 124 cm³
Männän halkaisija 44 mm 44 mm 44 mm 44 mm 44 mm 44 mm
Iskun pituus 41 mm 41 mm 41 mm 41 mm 41 mm 41 mm
Puristussuhde 9 : 1 9 : 1 9,4 : 1 9 : 1 9 : 1 9,4 : 1
Suurin teho, hv/rpm 14/9.320 12/9.320 15/11.000 14/10.500 17/11.500 17.5/11.500
Kaasutin 2x Keihin
Pääsuutin 88
Tankki 10,5 l 10,5 l 10 l 9 l 11,5 l 14 l
Kytkin Käsikäyttöinen, märkä, monilevynen
Vaihteita 4 4 5 5 5 5
Huippunopeus 115 km/h 115 km/h 115 km/h 120 km/h 125 km/h 113 km/h
Sytytysjärjestelmä Kärjellinen Kärjetön CDI
Jännite 6V 12V
Sytytystulppa NGK D8EA NGK D8EA NGK D8EA NGK D8EA NGK D8EA NGK D8EA
Sytytystulpan kärkiväli 0,7 mm 0,7 mm 0,7 mm 0,7 mm 0,7 mm 0,7 mm
Akku, V/Ah 6/6 12/2.5
Runkorakenne Itsekantava teräsputkirunko
Omapaino 127 kg 127 kg 121 kg 127 kg 124 kg 124 kg
Pituus 1974 mm 1974 mm 1980 mm 1980 mm 1980 mm 2060 mm
Leveys 745 mm 745 mm 745 mm 745 mm 680 mm 730 mm
Korkeus 990 mm 990 mm 1040 mm 1040 mm 1010 mm 1070 mm
Akseliväli 1277 mm 1277 mm 1280 mm 1280 mm 1275 mm
Maavara 145 mm 145 mm 145 mm 145 mm 160 mm 180 mm
Jousitus Edessä öljyvaimenteiset iskunvaimentimet, takana kaasuiskunvaimentimet
Jarrut, etu/taka rumpu/rumpu rumpu/rumpu rumpu/rumpu levy/rumpu levy/rumpu levy/rumpu
Eturengas:
Koko 2,50–18,4 2,50–18,4 2,50–18 2,50–18 2,75–18 2,75–18
Paine 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar
Takarengas:
Koko: 2,75–18,4 2,75–18,4 2,75–18 2,75–18 3,00–18 6 PR 3,00–18 6 PR
Paine 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar 2 bar
  1. a b c d e Sippola, Tapio: Aineistoa Honda Benly CB92 mallista (1959-1964) (Laaja kokoelma CB92-mallin kansainvälisistä koeajoista (monikielinen, mm. saksaksi)) tapsa.megative.fi. tapsa.megative.fi. Viitattu 8.8.2021.
  2. a b Sippola, Tapio: Honda Benly C92 (Benly-malliin 1959-1965 liittyvää kuva- ja data-aineostoa) yksityinen. Viitattu 7.8.2021. (suomeksi)
  3. Honda Motor Co.: The First "Racing Laboratory on Wheels" Ran in the Mount Asama Volcano Race 1955 (Soichiro Hondan kilpailutoiminnan alkua) global.honda/heritage: Honda Motor Co.. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  4. a b D`Orleans, Paul: A Short History of Wankel Motorcycles (Laaja kuvallinen artikkeli eri mp-valmistajien Wankel-kokeiluista ja niiden tuloksista) The Vintagent. 3.11.2012. Motorcycle Arts Foundation. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]