Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria
| Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria | |
|---|---|
| Läänemeresoome tulemised | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Valter Lang |
| Kieli | viro |
| Genre | tietokirjallisuus |
| Julkaistu | 2018[1] |
| ISBN | 978-951-858-130-0[2] |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Hannu Oittinen |
| Kustantaja | SKS Kirjat |
| Julkaistu | 2020 |
| Sivumäärä | 405 |
| Sarja: Muinaisaja teadus 28 (Tartu Ülikooli Kirjastus) / Kirjokansi 276 (SKS) | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria on arkeologi Valter Langin kirjoittama tietokirja, jonka suomennoksen on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura vuonna 2020. Teosta on kuvattu käänteentekevksi esitykseksi suomensukuisten kansojen esihistoriasta. Kirja perustuu uusimpaan perinnöllisyystieteen, kielitieteen ja arkeologian tietoon.[3]
Teos käsittelee sitä mistä suomalaiset tulevat ja minne suomensukuisten kansojen juuret ulottuvat. Kirjassa käsitellään eritoten sitä, mitä kieli, geenit ja arkeologia kertovat itämerensuomalaisten kansojen historiasta. Yhden alkukodin sijaan Lang löytää esihistoriasta monia itämerensuomalaisten kulttuurien ja yhteisöjen syntysijoja.[3]
Langin teoksen aikajänne ulottuu noin 7 000 vuoden takaa vuoden 1000 paikkeille eli rautakauden loppuun, paino-pisteen ollessa kuitenkin pronssikaudessa ja varhaisrautakaudessa (noin 2000 eaa. – 500 jaa.), joita Lang on tutkinut laajasti.[4]
Kirjan keskeisin ajatus on, että jatkuvuusteorian mukainen oletus uralilaisten kielten leviämisestä Itämeren rannoille tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin aikaan, neljännellä vuosituhannella eaa. on liian varhainen. Aineellisesta kulttuurista todistusketjussa on keskeisessä roolissa keramiikka, joka on yleistä ja hyvin säilyvää sekä koristelultaan muuntuvaa. Keramiikan uskotaan olleen naisten valmistamaa, jolloin naiset olisivat levittäneet lapsuudessa opittua keramiikanvalmistusperinnettä ja omaa kieltään mennessään naimisiin naapuriväestöön kuuluvan puolison kanssa. Myöhäiskampakeramiikan ja myöhemmin nuorakeramiikan jääminen pois arkeologista löydöistä heijastavat kumpikin omana aikanaan laajaa muutosta etnokulttuuriympäristössä ja itämerensuomalaisten synty olisi näin ollen niitä huomattavasti myöhäisempi tapahtuma. Langin mukaan Volgan alueelta saapui Itämeren rannoille varhain länsiuralilaista kieltä puhuva pyyntikulttuuriväestö, joka rakensi pysyviä asuinsuojia.[4]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisessa ja virolaisessa fennougristiikan tutkimuksessa keskeisiä peruskysymyksiä ovat olleet, missä Itämeren alueen suomalaisugrilaisten kansojen alkuperä on sijainnut ja koska uralilaisten kielten puhuminen tuolla alueella alkoi. Arkeologinen löytöaineisto on perinteisesti muodostanut konkreettisen aineellisen todistusaineiston, ja kielitieteilijät ovat pyrkineet mallintamaan muinaista kieliympäristöä. Alojen tutkimustulosten yhdistäminen yleisesti hyväksyttäväksi kokonaisuudeksi on ollut haasteellista.[4]
Teos on saanut alkunsa Turussa, kun Turun yliopiston arkeologian oppiaineen professori Jussi-Pekka Taavitsainen jäi eläkkeelle tammikuussa 2017, professori Lang toimi määräaikaisena professorina 1.2.–31.12.2017 ennen Visa Immosen toimikautta. Lang kirjoitti Turun-aikanaan suurimman osan vironkielisestä monografiastaan Läänemeresoome tulemised, joka julkaistiin vuoden 2018 alussa Tarton yliopiston julkaisu-sarjassa Muinaisaja teadus ollen sen 28. osa.[4]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun yliopiston arkeologi Jussi Kinnunen on todennut teoksesta, että Langin teksti on asiallista ja eettistä sekä tyylikkään rikasta. Lang perustelee ja rakentaa teoksessaan teoriaa itämerensuomalaisten etnogeneesistä monitieteisesti käyttäen argumentointiin arkeologian, kielitieteen ja perinnöllisyystieteen tutkimustuloksia. Kirjan sisältämä tietomäärä on Kinnusen mukaan valtava, mutta niin sen täytyykin olla rakennettaessa ja argumentoitaessa kaiken kattavaa kokonaissynteesiä voimakkaita tunteita herättäneestä aiheesta. Kinnunen päättelee, että teoksen monitieteisyys tuo mukanaan myös monen tieteen alan arvostelijoita. Kinnunen jatkaa, että vaikka kirjan teksti onkin tieteellistä, lukijan ei silti tarvitse olla tiedemies kyetäkseen seuraamaan kirjan punaista lankaa. Kinnunen taustoittaa, että Hannu Oittisen suomennosta on arvosteltu jopa ”katastrofiksi”, mutta Kinnusen mielestä käännös vie kertomusta sujuvasti eteenpäin ja lukija voi keskittyä sisältöön. Kinnunen toteaa, että Lang tarkastelee yksityiskohtia useista näkökulmista antaen lukijalle ilmavasti.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://oula.finna.fi/Record/oy.9916183583906252?sid=3487683580
- ↑ https://oula.finna.fi/Record/oy.9917522833906252
- ↑ a b Homo Fennicus kirjat.finlit.fi. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ a b c d e Jussi Kinnunen: Uutta tutkimuspohjaa itämerensuomalaisten kansojen alkuperän selvitykseen: LANG, V. (2020). Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoria. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Terra, 22.6.2021, 133. vsk, nro 2. ISSN 2736-9331 Artikkelin verkkoversio. fi