Hohtohiekkahautoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hohtohiekkahautoja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Kirjoahvenkalat Cichliformes
Heimo: Kirjoahvenet Cichlidae
Suku: Hiekkahautojat Xenotilapia
Laji: ochrogenys
Kaksiosainen nimi

Xenotilapia ochrogenys
(Boulenger, 1914)

Synonyymit[2]
  • Enantiopus ochrogenys Boulenger, 1914
  • Stappersia singularis Boulenger, 1914
  • Stappersetta singularis (Boulenger, 1914)
Katso myös

  Hohtohiekkahautoja Wikispeciesissä

Hohtohiekkahautoja[3] (Xenotilapia ochrogenys) on kirjoahventen heimoon ja hiekkahautojien sukuun kuuluva kalalaji. Sitä pidetään akvaariokalana.[4]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hohtohiekkahautoja voi kasvaa enintään 11 senttimetrin mittaiseksi.[4] Uroksen ja naaraan väritys on identtinen lisääntymiskauden ulkopuolella, jolloin molemmat ovat tasaisen hopeanvärisiä. Kutuaikana uroksen kyljissä on upeita sitruunankeltaisen, sinisen ja hopean sävyisiä raitoja. Kurkku on sitruunankeltainen ja huulet ovat mustat. Kylkiluiden takaosassa on vihreä metallinhohtoinen laikku. Pyrstöevän ylä- ja alalohkoissa on mustat reunat.[5]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hohtohiekkahautojaa tavataan kotoperäisenä ja yleisenä Tanganjikajärvessä rantavyöhykkeellä.[1] Se elää hiekkapohjalla ja muodostaa parvia. Naaras hautoo mätimunia suussaan.[4] Hohtohiekkahautoja syö pääasiassa hyttysten ja muiden lentävien hyönteisten toukkia sekä oksasääsken äyriäisiä, ja kasvien jäännöksiä löytyy lajin vatsasta vain hyvin pieniä määriä.[6]

  1. a b Bigirimana, C.: Xenotilapia ochrogenys IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
  2. Synonyms of Xenotilapia ochrogenys FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
  3. Varjo, Markku; Koli, Lauri ja Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 92. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  4. a b c Xenotilapia ochrogenys (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
  5. Fiche poisson xenotilapia ochrogenys www.fishfish.fr. Viitattu 13.9.2023. (ranskaksi)
  6. AfricanFish - Xenotilapia ochrogenys www.africanfish.hu. Viitattu 13.9.2023.