Hohenschönhausenin vankila

Vankilan päärakennus vuonna 2011.

Hohenschönhausenin vankila on entinen Itä-Saksan (DDR) turvallisuuspoliisin Stasin vankila Berliinin Alt-Hohenschönhausenin kaupunginosassa. Se on toiminut vuodesta 1994 museona ja muistomerkkinä nimellä Gedenkstätte Berlin-Hohenschönhausen.

NKVD:n vankileirinä

Vankilaa edelsi niin sanottu ”Erityisleiri nro 3”, jonka Neuvostoliiton sisäministeriö NKVD perusti kesäkuussa 1945 entisen NS-Volkswohlfahrtin ylläpitämän kansanruokalan ja ruokavaraston alueelle itäiseen Berliiniin. Paikalla ollut punatiilirakennus oli valmistunut 1939. Hohenschönhausenin vankileirin kautta siirrettiin poliittisista syistä vangittuja saksalaisia isommille vankileireille muualle Saksaan. Se oli ylikansoitettu ja monia vankeja kuoli nälkään ja tauteihin. Vankileiri suljettiin lokakuussa 1946, mutta alueen kellarit muutettiin salaiseksi selliosastoksi, joka toimi koko Neuvostoliiton Saksan-miehitysvyöhykkeen tärkeimpänä NKVD:n vangitsemis- ja kuulustelupaikkana. Siellä sijaitsi myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen kymmenen vankileirin yhteinen keskushallinto, kunnes viimeiset leirit lakkautettiin vuonna 1950.

Toiminta Stasin vankilana

Pienoismalli entisen vankila-alueen rakennuksista. Suljettu alue valkoisella, päävankila tummalla.

Vankileirialue luovutettiin vuonna 1951 DDR:n vastaperustetulle turvallisuusviranomaiselle eli Stasille, joka rakensi 1950-luvun lopussa paikalle uuden yli 200 selliä käsittäneen vankilarakennuksen. Hohenschönhausenin vankila oli Stasin tärkein tutkintavankila aina vuoteen 1989 saakka. Useimmat DDR:n kuuluisista poliittisista vangeista päätyivät jossain vaiheessa sinne. Vankilan vieressä toimi vuoteen 1974 ”työleiri X”, jossa pidettiin Stasin pakkotyöhön tuomitsemia vankeja. Hohenschönhausenin vankila-alue oli suljettua sotilasaluetta, jota ei merkitty DDR:ssä julkaistuihin Itä-Berliinin karttoihin. Lähiseudun asukkaatkaan eivät tienneet edes vankilan olemassaolosta. Vankilan alueella toimi myös useita Stasin yksiköitä, kuten salakuuntelulaitteista vastannut operatiivinen tekninen sektori ja vakoilutietojen käsittelykeskus. Stasin tutkintaosasto ja vankilaosasto toimivat aivan lähellä Genslerstrassen varrella.

Hohenschönhausenissa ei 1950-luvun jälkeen enää käytetty vankien fyysistä kidutusta, mutta henkinen painostus vietiin mahdollisimman pitkälle, jotta vangit saataisiin tunnustamaan. Vangit eristettiin täydellisesti toisistaan ja muista ihmisistä lukuun ottamatta henkilökohtaista kuulustelijaansa. Kuulusteluhuoneita oli yhtä monta kuin sellejäkin ja säännölliset kuulustelut suoritettiin lähes aina öisin. Päivisin selleissä ei saanut istua tai maata lattialla. Ulkoilu oli mahdollista vain pienessä häkkimäisessä tilassa kerran päivässä.

Stasi lakkasi toimimasta ja sen vangit vapautettiin kommunistisen diktatuurin kaaduttua syksyllä 1989. Hohenschönhausenin vankila suljettiin lopullisesti Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990. Yksi viimeisistä vangeista oli entinen Stasin pääjohtaja Erich Mielke, joka oli pian Berliinin muurin murtumisen jälkeen otettu tutkintavankeuteen.

Muuttaminen museoksi

Ajatuksen Hohenschönhausenin vankilan muuttamisesta muistomerkiksi nostivat esiin sen entiset vangit 1990-luvun alussa. Rakennus julistettiin suojelluksi vuonna 1992 ja avattiin museona 1994. Muistomerkkiä on vuodesta 2000 alkaen ylläpitänyt Berliinin osavaltion ja Saksan liittohallituksen perustama itsenäinen säätiö. Vuoteen 2011 mennessä museossa oli vieraillut yli kaksi miljoonaa kävijää. Vuosittain kävijöitä on noin 330 000. Alueeseen saa tutustua vain opastetulla kierroksella. Kävijöinä on paljon koululaisryhmiä, sillä vierailu Hohenschönhausenissa kuuluu monien Berliinin seudun lukioiden ja ammattikoulujen vakio-ohjelmaan. Oppaina toimivat vapaaehtoisesti vankilan entiset vangit.

Aiheesta muualla

• Muistomerkin ja museon kotisivu (saksaksi)