Hjalmar Kokko

Hjalmar Kokko (ven. Ялмар Матвеевич Кокко, 4. maaliskuuta 1898 Helsinki – 1941 Itä-Karjala) oli suomalainen painija ja painivalmentaja. Hän siirtyi sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja voitti myöhemmin Neuvostoliiton mestaruuden kreikkalais-roomalaisen painin 67 kg:n sarjassa.

Elämä ja ura

Helsingin Jyryä edustanut Kokko osallistui Suomen sisällissotaan seuran urheilijoista kootun Jyryn komppanian riveissä, ja pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle. Vuosina 1921–1923 Kokko opiskeli Pietarin kansainvälisessä punaupseerikoulussa. Talvella 1922 hän taisteli Toivo Antikaisen johtamassa hiihtokomppaniassa rajan yli tunkeutuneita suomalaisjoukkoja vastaan. Kurssin suoritettuaan Kokko toimi punaupseerikoulussa liikunnanopettajana 1923–1926. Vuonna 1926 Kokko voitti kreikkalais-roomalaisen painin Neuvostoliiton mestaruuden sarjassa 67 kg, ja 1928 hän sijoittui Moskovan spartakiadien yhteydessä järjestetyissä mestaruuskilpailuissa pronssille. Vuosina 1932–1937 Kokko oli painivalmentajana Karjalan autonomisen tasavallan urheiluinstituutissa, jonka jälkeen hän siirtyi paininopettajaksi P. F. Lesgaftin kansalliseen fyysisen kasvatuksen instituuttiin Leningradiin.

Kokko osallistui talvisotaan, ja natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941, hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi rintamapalvelukseen. Kokon kuolemasta ei ole tarkkaa tietoa. Erään version mukaan hän olisi kadonnut taistelutehtävässä joulukuussa 1941. Toisen mukaan Kokko johti suomalaisten linjojen takana toiminutta erikoisosastoa, joka joutui väijytykseen Sortavalan lähistöllä. Joidenkin tietojen mukaan Kokko lähetettiin rintaman yli vakoojana ja kiinni jäätyään teloitettiin. Tarinan mukaan hän tempaisi paitansa auki teloitusryhmän edessä ja osoitti rintaansa tatuoitua Jyryn merkkiä kehottaen ampumaan siihen.