Hjalmar Bruno Walmqvist
Hjalmar Bruno Walmqvist (15. kesäkuuta 1866 Helsinki – 26. huhtikuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri ja Helsingin poliisimestari.
Walmqvistin vanhemmat olivat senaatin esittelijäsihteeri, valtioneuvos Frans Erland Walmqvist (1830–1902) ja Hilda Christina Runeberg. Hänen nuorempi veljensä oli hovioikeuden auskultantti ja liikemies Torsten Walmqvist. Hän pääsi ylioppilaaksi 1885 Helsingfors Lyceumista ja kävi sitten 1886–1889 Nikolain ratsuväkikoulun Pietarissa. Kornetiksi ylennetty Walmqvist palveli 39. Narvan, H. K. K. Suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin rakuunarykmentissä 1889–1891 ja Henkikaartin Grodnon Husaarirykmenttissä Puolassa vuodesta 1891. Hänestä tuli luutnantti 1893 ja aliratsumestari 1898.
Vuonna 1905 ratsumestariksi ylennetty Walmqvist määrättiin samana vuonna erityistehtäviin Suomen kenraalikuvernöörin kansliaan Helsinkiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1906 ja everstiksi 1908. Walmqvist oli Turun vt. poliisimestarina 1910–1911 ja vakinaisena poliisimestarina 1911–1913. Helsingin poliisimestarina hän toimi 1913–1917. Walmqvist sai eron vakinaisesta palveluksesta kenraalimajurin arvoisena 1917. Suomen itsenäistyttyä Walmqvist alennettiin korpraaliksi, mutta hän sai takaisin kenraalimajurin arvonsa kenraali C. G. E. Mannerheimin puututtua asiaan. Walmqvistia oli arvosteltu venäläisten yhteistoimintamieheksi hänen toimiessaan Helsingin poliisimestarina sortovuosina.
Walmqvist oli naimisissa 1919–1944 todellinen valtioneuvos Oskar Januschkoffskyn lesken Olga Scholtzin kanssa. Jäätyään leskeksi hän meni 1944 uusiin naimisiin Alma Maria Schultzin kanssa. Walmqvistilla ei ollut omia lapsia mutta hän adoptoi neljä Januschkoffskyn lasta ja lastenlasta.
