Hitukääpiökoi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hitukääpiökoi
toukan syömäjälki
toukan syömäjälki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Kääpiökoimaiset Nepticuloidea
Heimo: Kääpiökoit Nepticulidae
Alaheimo: Nepticulinae
Suku: Stigmella
Laji: magdalenae
Kaksiosainen nimi

Stigmella magdalenae
Klimesch, 1950

Katso myös

  Hitukääpiökoi Wikispeciesissä
  Hitukääpiökoi Commonsissa

Hitukääpiökoi (Stigmella magdalenae) on erittäin pieni kääpiökoiden heimoon kuuluva perhoslaji. Se on Suomen pienikokoisin perhonen, joskaan tämä asema ei ole kiistaton[1]. Ulkonäöltään ja toukan syömäjäljen osalta samankaltainen laji on pikkukääpiökoi (Stigmella nylandriella).

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuinen perhonen on väriltään tasaisen kellertävän ruskeanharmaa, hieman kiiltävä ja sen siipien kärkiväli on 3,9–4,6 mm. Etusiiven kärkiosassa siipisuomut ovat tummakärkisiä. Siipiripset ovat yksivärisen ruskeat. Päälaella on koiraalla kellertävä, naaraalla ruskehtava tupsu. Tuntosarvet ovat pituudeltaan puolet etusiiven pituudesta ja niiden tyvessä on valkoinen suomutupsu.[2][3]

Toukka on väriltään vihreä.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys yltää Länsi- ja Keski-Euroopasta Keski-Venäjälle.[3] Se on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen, mutta hyvin pienen koon takia itse perhosta on vaikea löytää. Levinneisyyden pohjoisraja ulottuu Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan, mutta pohjoisempaakin on yksittäishavaintoja. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena toukokuun lopulta kesäkuun loppuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteissa metsiköissä elävä perhonen. Naaras munii lehden alapinnalle ja toukka elää heinä-elokuussa lehtimiinaajana kovertaen vähitellen levenevää käytävää, yleensä lehden reunoja pitkin, joskus lehtisuonia pitkin. Käytävä on leveimmillään noin 2 mm:n levyinen ja ulostevana jatkuu koko miinan pituudelta.[3][5]

Toukka elää kotipihlajan (Sorbus aucuparia) ja ilmeisesti muutamien muiden ruusukasvien lehtien sisällä.[5][6]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]