Historiakirjat

Historiakirjoiksi nimitetään seurakunnan väestörekisteriarkistoon kuuluvia luetteloita syntyneistä, kastetuista, kuulutetuista, vihityistä, kuolleista ja haudatuista seurakuntalaisista. Nämä luettelot ovat sukututkijalle keskeistä lähdemateriaalia 1700-luvulta aina 1800-luvun loppuun. Joskus myös ripitetyistä, kirkotetuista, ripillepäässeistä, rangaistuista ja muuttaneista seurakuntalaisista laaditut luettelot lasketaan kuuluvaksi historiakirjoihin. Turun piispa Isaacus Rothovius antoi ensimmäisenä määräyksen kyseisten kirjojen pidosta 1628, mutta ensimmäiset säilyneet historiakirjat tunnetaan vastan Teiskosta (aloitettu 1648, hajamerkintöjä Ahvenanmaan Brändöstä tosin jo aivan 1600-luvun alusta). 1600-luvun historiakirjoja arvellaan säilyneen liki 150 seurakunnassa. Varhaiset sarjat ovat kuitenkin useimmiten hyvin aukollisia. Erityisesti isoviha (1700-1721) muodostaa loven useimpiin 1600-luvulla aloitettuihin historiakirjasarjoihin. Tiedetään monissa muissakin seurakunnissa pidetyn vastaavia luetteloja jo 1600-luvun puolivälissä, mutta ne eivät yksinkertaisesti ole säilyneet (esimerkiksi Leppävirta).

Syntyneiden ja kastettujen luettelot ovat nimensä mukaisesti rekisteri seurakunnassa syntyneistä ja kastetuista lapsista. Yksinkertaisimmillaan ne sisältävät vanhempien nimen, säädyn ja asuinpaikan sekä lapsen nimen ja syntymäajan. 1700-luvulla kyseisen luettelon tiedot monipuolistuvat. Parhaimmillaan ne antavat seuraavanlaisia tietoja: Lapsen nimi, syntymäpäivä, kastepäivä, järjestysluku sinä vuonna syntyneistä, kastajan nimi, isän nimi ja sääty, äidin nimi ja ikä, vanhempien asuinpaikka, viittaus rippikirjan sivuun sekä kummien nimet.

Kuulutettujen ja vihittyjen luettelot sisältävät tietoja seurakunnassa vihityistä pareista. Kuulutettujen luettelot yleistyvät vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen, yleensä vihittyjen luettelo antaa vain yhden päivämäärän, vihkipäivän. Vihittyjen luetteloon on merkitty yleensä sulhasen nimi, kotikylä ja sääty (esimerkiksi talollinen, leski jne.) ja morsiamen vastaavat tiedot.

Kuolleiden ja haudattujen luettelot sisältävät merkinnät seurakunnan kuolleista. Ne sisältävät yleensä vainajan nimen, säädyn, kotipaikan, iän, jonkinlaisen kuolinsyyn ja merkinnän hautapaikasta (esimerkiksi kirkkoon, kuoriin, kirkkotarhaan). Myös kastamatta kuolleita merkitty. Kuolleista seurakuntalaisista voi lisäksi löytää kiinnostavaa lisätietoa kirkontileistä.

Muuttaneiden luettelot sisältävät merkinnät seurakunnasta ja seurakuntaan muuttaneista ihmisistä. Ne ovat jokseenkin harvinaisia vielä 1700-luvulla (muuttoliikettä kontrolloitiin rippikirjalla ja muuttokirjalla eli -setelillä, joka oli ote toisen seurakunnan rippikirjasta), mutta alkavat yleistyä 1840-luvulla. Luettelosta käy yleensä ilmi muuttaneiden nimet, sääty, syntymäajat ja lähtöpaikka sekä saadun muuttokirjan päiväys.