Hirvensalon linja-autoturma
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Hirvensalon linja-autoturma tapahtui 25. toukokuuta 1940 Hirvensalossa Turun lounaispuolella linja-auton suistuessa tieltä mereen jarrujen petettyä. Turmassa kuoli 17 ihmistä.
Onnettomuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saariston Auto Oy:n Chevrolet-merkkinen linja-auto lähti lauantaina kello 12.00 Turusta Kakskertaan aikataulunmukaiselle vuorolleen. Kuljettaja oli linja-autoa 16 vuotta ajanut kokenut ammattilainen. Auto, jossa oli 12 istumapaikkaa, oli rekisteröity 24 henkilölle. Autoon oli kuljettajan lisäksi ahtautunut 36 matkustajaa. Monet olivat matkalla Turun saaristossa olevalle huvilalleen sunnuntaipäivän viettoon. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet autoon, vaan he joutuivat odottamaan seuraavaa autoa.
Lautta vei auton Turusta Hirvensalon saareen, joka tuolloin kuului Maarian kuntaan. Saaren lävitse vievää viiden kilometrin mittaista tietä myöten siirryttiin kohti Satavan saareen johtavaa lauttaa. Satavan saari kuului Kakskerran kuntaan, joka myöhemmin liitettiin Turun kaupunkiin.
Lautalle vievä tie laskeutui pitkänä jyrkkänä mäkenä rantaan. Kun kuljettaja alkoi kello 12.40 jarruttaa mäessä, eivät jarrut toimineetkaan. Auton syöksyessä mäkeä alas turkulainen 14-vuotias koulutyttö, tamperelainen nainen ja eräs upseeri hyppäsivät autosta maantielle. Koululainen loukkasi ranteensa ja nainen polvensa. Auton moottorin pyörimisnopeus oli kiihtynyt jo niin suureksi, ettei kuljettaja saanut pienempää vaihdetta päälle. Auto jatkoi matkaansa laiturin kaiteen läpi Hirvensalon ja Satavan väliseen salmeen ja upposi kymmenen metrin päähän rannasta.
Pelastustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ainoana ulkopuolisena paikalla ollut lautan kuljettaja ja autosta hypännyt upseeri ottivat rannasta veneen ja alkoivat auttaa vedessä olevia rantaan. Osa autossa olleista selvisi kastumisella ja järkytyksellä, osa sai auton laseista viiltoja. Merestä saatiin elossa ylös kuljettaja ja 16 matkustajaa. Myöhempi kansanedustaja Liisa Kulhia (s. Hällfors) oli pelastuneiden matkustajien joukossa[1]. Paikalle saapui pian lähiseudun asukkaita, jotka ryntäsivät puhelimeen hälyttämään poliisin ja palokunnan.
Paikalla olleet yrittivät ensin saada autoon jääneitä ovesta ja ikkunoista ulos. Se osoittautui mahdottomaksi. Koska auton katto oli vain puoli metriä vedenpinnan alapuolella, haettiin kirveitä ja rautakankia, joilla tehtiin kattoon reikä. Sen kautta saatiin keksin avulla ulos 16 elotonta ihmistä ja koira. Ihmisille alettiin antaa tekohengitystä hengenpelastusta tuntevan naisen ohjaamana, mutta ketään 13 naisesta ja kolmesta miehestä ei saatu virkoamaan. Vain koira virkosi hetken kuluttua itsestään.
Seuraavassa paikalle saapuneessa linja-autossa oli mukana huvilalleen matkalla olleet lääkärit Elon Wallasvaara ja T. M. Bergroth, jotka ryhtyivät johtamaan elvytysyrityksiä. Puolentoista tunnin kuluttua mereenajosta paikalle saapui Turun palokunnan ambulanssi. Sillä ei kuitenkaan ollut mukanaan happilaitteita, koska se oli hälytetty Hirvensalon tiellä tapahtuneeseen onnettomuuteen. Sairasauto kuljetti neljä loukkaantunutta Turun lääninsairaalaan. Yksi sairaalaan viedyistä, vedestä tajuttomana nostettu 3-vuotias pikkupoika, kuoli. Hän oli 17:s kuolonuhri.
Väkeä oli kertynyt rannalle jo satakunta henkeä. Koska ei tiedetty oliko autossa vielä ihmisiä, ryhdyttiin yrittämään auton nostoa. Kahden lähitaloista haetun traktorin ja suuren miesjoukon voimin auto saatiin liikkumaan 2–3 metriä lähemmäksi rantaa. Sitten auto juuttui rantakiviin. Seuraavaksi paikalle hälytettiin sukeltaja kaupungista. Hän saapuikin paikalle ja tutki auton ja sen ympäristön enempiä uhreja löytämättä. Autokin saatiin seuraavana yönä nostetuksi ylös.
Syy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auto nostettiin merestä ja vietiin Turkuun tutkittavaksi. Autokatsastaja Stenij tutki auton ja totesi jarrujen pääsylinterin täyttöaukon tukkeutuneen ja aiheuttaneen jarrutuksen heikkouden. Hän piti sitä äkillisenä häiriönä, josta kuljettaja ei voinut olla tietoinen. Hän totesi myös auton käsijarrun olleen heikko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin Sanomat 26.5.1940 s. 9 ja 13; 27.5.1940 s. 2; 30.5.1940 s. 6
- Turun Sanomat 26.5.1940 s. 1 ja 5; 27.5.1940 s. 3