Himjoki
| Himjoki Гимрека, Gimreka |
|
|---|---|
 Himjoen kirkko. |
|
  Himjoki |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Podporožjen piiri |
| Kunta | Voznesenje |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2015) | 91 |
Himjoki[1] (ven. Ги́мрека, Gimreka, vepsäksi Himd’ög) on kylä Leningradin alueen Podporožjen piirin Voznesenjen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee lähellä Äänisen rantaa 20 kilometriä Voznesenjesta pohjoiseen. Kylässä on 91 asukasta (vuonna 2015).[2]
Himjoen kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Äänisen viidenneksen verokirjassa vuonna 1496[3]. Himjoki ja sen lähellä sijaitseva Kallio (ven. Štšeleiki) olivat eteläisimmät äänisvepsäläiset kylät[4]. Nykyään niiden asukkaat pitävät itseään venäläisinä[5].
Himjoen-Kallion kyläkunta kuului 1900-luvun alussa Aunuksen kuvernementin Petroskoin kihlakunnan Soutjärven volostiin[6]. Karjalan autonomista neuvostasavaltaa perustettaessa Himjoki jäi lähikylineen Leningradin kuvernementtiin ja vuonna 1927 perustettuun Leningradin alueeseen[4]. Himjoen kyläneuvosto kuului Voznesenjen ja vuodesta 1954 Podporožjen piiriin. Se liitettiin Šustrutšein (Kiprušinon) kyläneuvostoon vuonna 1968. Šustrutšein kyläneuvosto liitettiin Voznesenjen taajaman alaisuuteen vuonna 1995.[7]
Himjoen kautta kulkee Voznesenjen ja Petroskoin välinen maantie. Lähistöllä sijaitsee kivilouhos, joka tuottaa sepeliä ja soraa. Palveluihin kuuluvat kerhotalo kirjastoineen, lääkintäasema ja kauppa.[2]
Kylän lähellä on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja. Himjoen ja Kallion kylien välinen kalliorinne on suojeltu luonnonmuistomerkki.[2] Himjoen pogostalla on vuosina 1650–1695 rakennettu Neitsyt Marian syntymän puukirkko. Nelikulmaisen kirkkosalin yläpuolella kohoaa kahdesta kahdeksankulmiosta koostuva torni telttakattoineen ja sipulihuippuineen. Kirkon yhteydessä on erillinen telttakattoinen kellotorni. Rakennuksia ympäröi aita hirsiportteineen. Kirkko restauroitiin vuosina 1972–1983 ja kellotorni vuonna 1974–1976. Esineistö vietiin jatkosodan aikana Suomeen.[8] Himjoella on myös suojeltuja vanhoja asuintaloja[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 59. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana Voznesenskogo gorodskogo poselenija Voznesenskoje gorodskoje poselenije. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ Derevnja Gimreka Russkoje geografitšeskoje obštšestvo, Vologodskoje oblastnoje odelenije. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ a b Strogalštšikova Z. I.: Vepsy: otšerki istorii i kultury, s. 12. Sankt-Peterburg: Izdatelski dom Inkeri, 2014. ISBN 978-5-903562-46-6.
- ↑ Ju. B. Korjakov: Baza dannyh Etno-jazykovoi sostav naseljonnyh punktov Rossii. Leningradskaja oblast lingvarium.org. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 38. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Podporožski gorodskoi sovet (spravka) Arhivnyi otdel administratsii Podporožskogo munitsipalnogo raiona. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ Roždestva Presvjatoi Bogoroditsy tserkov Entsiklopedija Kultura Leningradskoi oblasti. Viitattu 10.4.2020.