Hilma Kilkkinen

Hilma Pilvikki Kilkkinen (23. joulukuuta 1897 Taipalsaari – 31. heinäkuuta 1975 Jyväskylä) oli suomalainen kansakoulunopettaja, joka vietti 15 vuotta Neuvostoliiton vankileireillä vakoilusta tuomittuna jouduttuaan talvisodan alkaessa vangiksi.

Kilkkinen muutti perheensä mukana Lappeenrantaan vuonna 1911 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1922. Hän toimi opettajana eri puolilla Suomea 1920- ja 1930-luvuilla. Syksyllä 1939 hän tuli viransijaiseksi Petsamon Kalastajasaarennossa sijainneeseen Pummangin kylän kouluun. Kylän asukkaat joutuivat talvisodan alkaessa Kalastajasaarentoon hyökänneiden neuvostojoukkojen vangeiksi ja helmikuussa 1940 heidät siirrettiin Murmanskiin. Talvisodan päätyttyä muut petsamolaiset Neuvostoliitossa olleet siviilit pääsivät palaamaan Suomeen mutta vakoilusta syytetty Kilkkinen joutui kuulusteltavaksi ja syyskuussa 1940 hän sai 8 vuoden vankileirituomion. Vakoilusyytökset perustuivat nähtävästi siihen että Kilkkinen oli ollut kesällä 1933 ja 1937 Englannissa ja oppinut puhumaan englannin kieltä. Hänellä oli Petsamossa ollut myös englantilaisia kirjoja.

Kilkkinen kärsi tuomionsa vankileireillä Siperiassa Novosibirskissa ja Kemerovossa. Hän kärsi struumasta ja sairastui leireillä tuberkuloosiin. Tuomion päätyttyä maaliskuussa 1948 Kilkkinen halausi palata Suomeen mutta hänet määrättiin asettumaan Oreder-nimiselle paikkakunnalle joka sijaitsi noin 100 kilometrä Leningradista etelään. Hän pääsi kuitenkin käymään Suomen Moskovan lähetystössä josta hän sai Suomen passin. Kilkkinen vietti vuodet 1948–1949 eri puolilla Neuvostoliittoa eikä hänellä ollut oleskelulupia, asuntoa eikä työpaikkaa. Hänet pidätettiin syksyllä 1949 Moskovassa agitaatiosta syytettynä ja maaliskuussa 1950 hän sai 10 vuoden vankileirituomion. Tällä kertaa Kilkkinen joutui Abesin leirille Komin tasavaltaan. Stalinin kuoleman jälkeen Kilkkinen siirrettiin kesällä 1953 Moskovan lähellä sijainneelle leirille jossa oli sotavankeja. Kilkkinen pääsi lopulta palaamaan Suomeen 9. helmikuuta 1954 junalla Vainikkalan kautta.

Kilkkinen joutui olemaan Suomessa sairaalahoidossa toipuakseen vankileiriajan koettelemuksista. Hän pääsi työkyvyttömänä eläkkeelle 1956 ja asui sittemmin Karjalohjalla. Kilkkinen kuoli kesällä 1975 Jyväskylässä.

Kilkkinen piti vankeusaikanaan päiväkirjaa joka julkaistiin myöhemmin filosofian tohtori Ritva Sievänen-Allenin toimittamana nimellä Pitkä matka Siperiaan (Otava 1997). Kilkkinen kirjoitti kirjan käsikirjoituksen jo 1960-luvulla ja luovutti sen Suomen opettajain liitolle mutta siinä vaiheessa kirjalle ei löytynyt kustantajaa.