Hikinen iltapäivä
Hikinen iltapäivä | |
---|---|
Dog Day Afternoon | |
Ohjaaja | Sidney Lumet |
Käsikirjoittaja |
Frank Pierson P. F. Kluge Thomas Moore |
Tuottaja |
Martin Bregman Martin Elfand |
Kuvaaja | Victor J. Kemper |
Leikkaaja | Dede Allen |
Pukusuunnittelija | Anna Hill Johnstone |
Pääosat |
Al Pacino John Cazale Charles Durning Chris Sarandon |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta | 21. syyskuuta 1975 |
Kesto | 124 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon) on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen Sidney Lumetin ohjaama ja Frank Piersonin käsikirjoittama elokuva, jonka pääosissa näyttelevät Al Pacino, John Cazale, Chris Sarandon ja Charles Durning.
Elokuva perustuu pankkiryöstön yritykseen ja kuvailee siihen liittyviä tapahtumia, jotka sijoittuvat vuoteen 1972.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva pohjautuu brooklyniläisen pankin ryöstöyritykseen. Se kertoo pieleen menevästä pankkiryöstöstä, jonka aviomies teki saadakseen rahat transsukupuoliselle vaimolleen sukupuolenkorjausleikkaukseen. Päähenkilöt Sonny (Pacino) ja Sal (Cazale) ovat molemmat surkimuksia. Toinen elää mielikuvitusmaailmassa, toinen on muuten vain yksinkertainen. Media ryntää ryöstöpaikalle ja mullistaa rikoskuvion.[1]
Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Al Pacino | … | Sonny Wortzik |
Susan Peretz | … | Angela 'Angie' Wortzik |
John Cazale | … | Salvatore 'Sal' Naturale |
Charles Durning | … | Eugene Moretti |
James Broderick | … | agentti Sheldon |
Lance Henriksen | … | agentti Murphy |
Chris Sarandon | … | Leon Shermer |
Penelope Allen | … | Sylvia 'Mouth' |
Carol Kane | … | Jenny, pankkivirkailija |
Beulah Garrick | … | Margaret, pankkivirkailija |
Estelle Omens | … | Edna, pankkivirkailija |
Sandra Kazan | … | Deborah, pankkivirkailija |
Marcia Jean Kurtz | … | Miriam, pankkivirkailija |
Amy Levitt | … | Maria, pankkivirkailija |
John Marriott | … | Howard Calvin |
Sully Boyar | … | Mulvaney |
Gary Springer | … | Stevie |
Carmine Foresta | … | Carmine |
Floyd Levine | … | poliisi |
Dick Anthony Williams | … | limusiinin kuljettaja |
Dominic Chianese | … | Sonnyn isä |
Judith Malina | … | Sonnyn äiti |
Marcia Haufrecht | … | naapuri |
William Bogert | … | televisiotoimittaja |
Ron Cummins | … | televisiotoimittaja |
Jay Gerber | … | Sam |
Philip Charles MacKenzie | … | lääkäri |
Chu Chu Malave | … | Marian poikaystävä |
Lionel Pina | … | pizzalähetti |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien tv-sivulla 1997 Mikael Fränti piti Hikistä iltapäivää Al Pacinon siihen asti hienoimpiin kuuluvana elokuvana, joka syntyi kun tämä oli Kummisetä 2:n jäljiltä hyvin rasittunut ja aikeissa lopettaa Hollywood-uransa. Fränti kehuu tosipohjaisen ja realistisen draaman sisältämiä tragikoomisia ja mustan huumorin piirteitä[2]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jyrki Laelma: Illan leffat. Iltalehti, 2009, nro 58, s. 1.8..
- ↑ Fränti, Mikael: Räjähtävä draama pankkisalissa. Helsingin Sanomat, 25.1.1997, s. 55. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hikinen iltapäivä Internet Movie Databasessa (englanniksi)