Hieronymiitit Uudessa Maailmassa

Hieronymiitit saivat Uudessa Maailmassa Espanjan sijaishallitsijalta erityisen tehtävän valvoa intiaanien oikeuksia Espanjan Amerikan-siirtomaissa. He olivat Espanjan kuningashuoneen erityissuosiossa ja vanhastaan Kastilian kuninkaiden rippi-isiä. Ferdinand Katolilainen kuoli vuonna 1516, jonka jälkeen sijaishallitsijana toimi kardinaali Francisco Jiménez de Cisneros (1437-1517). Uudesta Maailmasta saapuneet huolestuttavat uutiset olivat syynä siihen, että kardinaali Cisneros päätti lähettää kolme suurin valtuuksin varustettua hieronymiittiä valvomaan Uuden Maailman tilannetta.

Bartolomé de las Casasin mukaan Cisneros oli eräs niistä, jotka avasivat keskustelun intiaanien oikeudenmukaisemmasta kohtelusta.

Kardinaali Cisneros lähetti vuonna 1517 kolme hieronymiitti-isää Santo Domingoon

Hieronymiittien tehtävänä oli valvoa saarten intiaanien oikeuksia ja kohentaa näiden elinoloja; että hallinto tapahtuisi vuoden 1512 Burgosin lakien mukaisesti ja paavin Espanjalle myöntämää saantokirjaa noudattaen. Intiaanit oli opastettava hyväksymään espanjalaisten tuoma elämäntapa, jonka omaksuttuaan he kykenisivät itse hallinnoimaan itseään. Tarkoituksena oli saada intiaanit asumaan entisissä, tai heitä varten rakennetuissa kylissä, joissa olisi kolmesataa asukasta (perhettä). Kyliä johtaisi espanjalainen mayordomo ja pappi. Pakollisten velvoitteiden oli jatkuttava. Koko ajan olisi kolmannes asukkaista kaivoksissa kaksi kuukautta, jonka jälkeen tapahtuisi vaihto. Hieronymiiteillä oli oikeus antaa encomiendansa hyvin hoitaneille ja annettuja säädöksiä noudattaneille encomenderoille mahdollisuuden jatkaa encomenderoina.

Valloitusretkiä varten oli saatava hieronymiittien suostumus

Kuuban kuvernöörin Diego de Velázquezin Jukatanin ja Meksikon rannikolle suunnittelemaa valloitus- ja vaihtokauppamatkaa varten oli hankittava hieronymiittien antama suostumus, jota varten Velázquez oli lähettänyt edustajansa Gonzalo de Gúzmanin anomusmatkalle Santo Domingoon. Hieronymiitit joutuivat toimimaan ja tekemään päätöksensä paikallisilta espanjalaisilta saamiensa, useimmiten näitä itseään hyödyttävien, tai ristiriitaisten tietojen varassa.

Siirtokuntalaiset vaativat encomiendojen ikuistamista

Siirtokuntalaiset väheksyivät intiaanien henkisiä kykyjä ja vaativat encomiendojen ikuistamista, väittäen isännän vaihtumisen olevan vahingollista intiaaneille, koska uudella encomenderolla oli vain kiire rikastua, jolloin aikaa ei jäisi intiaanien elinolojen parantamiseen. Jotkut kertoivat intiaanien menevän espanjalaisten palvelukseen lihavina ja palaavan sieltä laihoina. Erään todistajana kuullun mukaan intiaaneja tulisi ravita samaan tapaan kuin työmiehiä Kastiliassa. Toisen mielestä Burgosin säännösten noudattaminen takaisi encomiendan jatkuvuuden. Eräs kertoi intiaanien elämän olevan jaetun kahteen jaksoon; ensimmäinen jakso muodostui kuudesta kuukaudesta työtä, ja toinen jakso kahdesta kuukaudesta lepoa. Eräs kuultava kertoi mielipiteenään, että intiaanien muutto kyliin olisi näiden terveydelle tuhoisaa, ja että muutosta aiheutuisi itsemurhia. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että intiaanien asuttaminen yhteisiin kyliin merkitsisi repartimientojen, jako-osuuksien, pienenemistä.

Las Casas ja Santo Domingon dominikaaniluostarin esimies eivät anna hieronymiiteistä myönteistä kuvaa

Las Casas, jolla on nyt virallisen intiaanien suojelijan virka, ja joka tunsi kyseiset hieronymiitit hyvin, ei anna näistä kovin myönteistä kuvaa. Las Casas oli ennen hieronymiittien lähtöä Espanjasta keskustellut heidän kanssaan. Keskustelujen ilmapiiristä ja tuloksista kertoo se, että hieronymiitit ja Las Casas ylittivät Atlantin samanaikaisesti, mutta eri laivoilla. Sittemmin, hieronymiittien ja Las Casasin asetuttua Santo Domingoon, sikäläisen dominikaaniluostarin esimies lähettää saaren kardinaali-kuvernöörille kirjeen, jossa hän moittii hieronymiittien toimettomuutta ja ylistää Bartolomé de Las Casasia.

Lähteet

• Cortés, Hernán; Cartas y relaciónes. Buenos Aires 1946. Casas, Bartolome de las; Historia general de las Americas. Helsingin yliopiston kirjasto.
• Martínez, José Luis; Documentos cortesianos. Recopilación de leyes de los Reynos de las Indias. Madrid 1998.
• Álvarez, Manuel Fernandez; Carlos V. Madrid 1999.