Hierakkayökkönen
| Hierakkayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Hydraecia |
| Laji: | ultima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydraecia ultima |
|
Hierakkayökkönen (Hydraecia ultima) on harvinainen ja vaikeasti sukulaislajeistaan erotettava loppukesän ja alkusyksyn yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierakkayökkönen muistuttaa varsiyökköstä (Hydraecia micacea) ja lajien erottamisen haasteellisuutta kuvaa se, että hierakkayökkönen kuvattiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1965. Etusiivet ovat pituuteensa nähden kapeat ja teräväkärkiset, pohjaväriltään punertavan ruskeat, hivenen violetinsävyiset. Sisempi poikkiviiru tekee terävän mutkan ja kohtaa siiven takareunan lähes samansuuntaisena kuin ulompi poikkiviiru. Ulompi poikkiviiru suuntautuu suorana ja hyvin vinossa kulmassa siiven takareunasta kohti siiven kärkeä päättyen kuitenkin etureunan tuntumaan hieman ennen siiven kärkeä. Siiven etureunassa on kuitenkin tumma täplä, joka saa poikkiviirun näyttämään siltä, kuin se ulottuisi suorana etureunaan saakka. Siipisuonet erottuvat hyvin. Munuaistäplä ja rengastäplä ovat siiven pohjavärin väriset, mutta erottuvat hyvin koska niitä rajaa tumma reunajuova. Takasiivet ovat valkeat, ulkoreunastaan selvästi tummemmat ja niiden poikki kulkee hyvin suora mustanharmaa poikkiviiru. Takasiiven keskitäplä puuttuu yleensä yläpinnalta ja erottuu alapinnallakin vain pienenä pisteenä. Siipiväli 30–44 mm.[2][3]
Varsiyökkösen lisäksi samannäköinen laji on myös laukkayökkönen (Hydraecia nordstroemi).[3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierakkayökkösen levinneisyys ulottuu ainakin Keski-Euroopasta ja Pohjoismaista Venäjälle.[3] Ensimmäinen havainto lajista Suomessa on Örön saarelta vuonna 1963. Sittemmin laji on levinnyt[4] ja nykyisin sitä tavataan laajalti suunnilleen Raahe-Lieksa linjan eteläpuolella. Havainnot keskittyvät kuitenkin voimakkaasti lounais- ja etelärannikolle sekä Itä-Suomen järvialueelle. Muualla havaintoja on vain hajanaisesti. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinä-elokuun vaihteesta syyskuun loppupuolelle.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierakkayökkönen elää avoimilla rannoilla, joilla kasvaa toukan ravintokasvia. Aikuiset perhoset tulevat valolle ja joissakin määrin myös syötille. Muna talvehtii.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvi on ainakin isohierakka (Rumex hydrolapathum).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Hierakkayökkönen – Hydraecia ultima Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 118–119
- ↑ Pertti Pakkanen
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)