Herzi Halevi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herzi Halevi
Herzi Halevi vuonna 2023.
Herzi Halevi vuonna 2023.
Henkilötiedot
Syntynyt17. joulukuuta 1967
Jerusalem
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Israel
Palvelusvuodet 1985–
Komentajuudet Israelin asevoimat (2023–)
Sotilasarvo kenraaliluutnantti

Herzl ”Herzi” Halevi (hepr. ‏הרצל "הרצי" הלוי‎, Hertzl "Hertzi" Halevi; s. 17. joulukuuta 1967[1]) on Israelin puolustusvoimien nykyinen komentaja. Hän astui virkaansa tammikuussa 2023. Aikaisemmalla urallaan hän toimi laskuvarjojoukoissa, Sayeret Matkalin komentajana sekä asevoimien eteläisen alueen komentajana. Sotilasarvoltaan hän on kenraaliluutnantti[2].

Halevi (kesk.) joukkoineen Gazan vuoden 2009 sodan aikana.

Herzi Halevi syntyi 17. joulukuuta 1967[1] Jerusalemissa. Perhe oli Halevin äidin puolelta asunut Jerusalemissa sukupolvien ajan. Isä oli puolestaan muuttanut Venäjältä.[3] Isä oli myös sionistisen Irgunin jäsen.[2] Nimensä Halevi sai kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 Länsimuurin valtauksen yhteydessä laskuvarjojoukoissa surmansa saaneen setänsä mukaan. Halevi sai kasvatuksen uskonnollisena juutalaisena.[3]

Halevi aloitti sotilaspalveluksen laskuvarjojoukoissa[4] 18-vuotiaana[2] vuonna 1985 saaden upseerikoulutuksen, minkä jälkeen hän toimi joukkueen johtajana. Myöhemmin hän siirtyi edelleen eliittiyksikkönä pidettyyn Sayeret Matkal -tiedusteluosastoon.[5] Varhaisen sotilaspalveluksensa aikana hän otti osaa esimerkiksi taisteluissa Hizbollahia vastaan.[2] Vuonna 2001 hän yleni Sayeret Matkalin komrentajaksi.[5] Myöhemmin hän johti prikaatia Länsirannalla ja vuonna 2009 laskuvarjojoukkoja Gazan kaistalla toteutetun operaatio Valettu lyijy aikana. Vuonna 2011 Halevista tuli Galilean divisioonan komentaja Libanonin rajalla ja vuonna 2018 hänestä tuli Israelin asevoimien eteläisen alueen komentaja.[2]

Asevoimien komentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehdistötilaisuudessa vuoden 2023 Gazan sodan aikana.

Puolustusministeri Benny Gantz nimitti Halevin Israelin asevoimien seuraavaksi komentajaksi syyskuussa 2022[6] ja hän astui virkaansa 16. tammikuuta 2023 korvaten aikaisemman komentaja Aviv Kohavin.[4]

Hamas toteutti suuriluontoisen hyökkäyksen Gazan kaistalta Israelin puolelle lokakuussa 2023. Yli tuhat israelilaista sai surmansa ja yli 200 otettiin panttivangeiksi. Halevi tunnusti tapahtumien olleen asevoimien huomattava epäonnistuminen.[2] Halevi sanoi asevoimien aloittavan tutkinnan epäonnistumisien syistä. Hamasin hyökkäystä seurasi Israelin maahyökkäys Gazan kaistalle.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halevi asuu Kfar HaOranimin siirtokunnassa Palestiinan Länsirannalla lähellä Israelin rajaa.[4] Hän on naimisissa ja parilla on neljä lasta.[8]

Halevi on opiskellut filosofiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa.[4]

  1. a b לימור, יואב (Limor Yoav): אתגר המפקד: כל מה שרציתם לדעת על הרצי הלוי, הרמטכ"ל ה־23 ישראל היום (Yisrael haYom). 17.11.2022. Arkistoitu 11.3.2024. ”הוא נולד ב־17 בדצמבר 1967” Viitattu 11.3.2024. (hepreaksi)
  2. a b c d e f Who is Herzi Halevi, the chief of staff of the Israel Defence Forces? The Economist. 7.11.2023. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  3. a b Jodi Rudoren: To a Philosopher-General in Israel, Peace Is the Time to Prepare for War The New York Times. 15.11.2013. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  4. a b c d Emanuel Fabian: Herzi Halevi, Kohavi’s deputy, named as next IDF chief of staff The Times of Israel. 4.11.2022. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  5. a b Emanuel Fabian: Herzi Halevi formally takes over as chief of staff, vows to keep politics out of IDF The Times of Israel. 16.1.2023. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  6. Mike Glenn: Israel’s deputy military chief nominated for top spot The Washington Times. 4.11.2022. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  7. Emmanuel Fabian: IDF chief in missive to soldiers: ‘Unlike our enemy, we maintain our humanity’ The Times of Israel. 20.2.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  8. Chen Maanit: Israel's Army Spokesperson Has Become the Face of the War Against Hamas in Gaza Haaretz. 26.10.2023. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)